Hurraa, hurraa, hurraa! Niinhän siinä kävi, että Sallaan kaavailtu uusi kansallispuistohanke toteutuu ja Suomen 41. kansallispuisto näkee päivänvalon virallisesti 1.1.2022.


Hurraa, hurraa, hurraa! Niinhän siinä kävi, että Sallaan kaavailtu uusi kansallispuistohanke toteutuu ja Suomen 41. kansallispuisto näkee päivänvalon virallisesti 1.1.2022.

Edellisvuoden Luonterin melontaretkeltä jäi niin hyvä fiilis, että mieli alkoi kallistua vesireittien puolelle myös tänä elokuuna. Kanoottihommiin ei olisi yksin liikkuessa asiaa, mutta Oravista löytyi tarjolle vuokrakajakkeja sopuhintaan. Kamat siis kasaan, auto kohti Oravia ja siitä kajakilla Linnansaaren kansallispuiston maisemiin!

Helteisenä torstaiaamuna navigaattoriin iskettiinkin kohteeksi Isojärven kansallispuisto, ja paikalle päästiin hyvissä ajoin iltapäivästä. Vähemmän yllättäen muutama muukin ihminen oli saanut päähänsä suunnata luonnon helmaan arkipyhää viettämään ja Heretyn parkkipaikka oli ääriään myöten täynnä.

Matka jatkui Pientä Karhunkierrosta pitkin Juumaan saakka, missä varsinainen Karhunkierros eroaa jälleen omille teilleen. Maisemaherkkuja oli tarjolla heti aamusta, kun auringon valaisema Jyrävä ohitettiin lähietäisyydeltä.

Operaatio Karhunkierros jatkui Merenojalta kohti Jussinkämppää ja Siilastupaa. Kolmas aamu valkeni aurinkoisena, mutta edellisenä iltana kipeytyneet akillesjänteet eivät tuntuneet juuri parantuneen.

Karhunkierros muodostui kohdallani etenkin henkistä kanttia koettelevaksi reissuksi, mutta kylläpä se vaan kannatti tehdä! Kolmas kerta sanoi toden ja 82 kilometrin matkalla oli aikaa miettiä hyvin monenlaista, ja monelta kantilta.

Karhunkierroksen tasoiseen klassikkotouhuun kuuluu luonnollisesti matkan varrelle osuvien luonnon ihmeiden pällistely ja ihastelu. Ainoastaan Kiutaköngäs on minulle entuudestaan tuttu parilta aiemmalta Oulangan piipahdukselta, joten uuden näkemistä ja kokemista riittää varmasti koko reissun ajalle. Matkakuumeen kohotessa ja h-hetken vääjäämättä lähestyessä kokosin kasaan pienen bucket listin siitä, mitä kaikkea toiveita ja odotuksia tähän koitokseen kohdistuu.

Oltiin ystävän kanssa pohdittu jonkin sorttista reissua jo ennestään, joten kovin suurta suostuttelua ei tarvittu kun ehdotin että vaihdettaisiin patikkahommat Luonterin vesillä melomiseen.

Taisin olla 8. tai 9. luokalla, kun viimeisimmän kerran viskelin sukset jalasta, vannoin etten enää ikinä hiihdä metriäkään ja julistin kylmän sodan koko lajia kohtaan.

Nyt on kunnollista. Tammikuusta lähtien ollaan saatu sekä läjäpäin lunta, että napakkaa pakkasta jotta nuo lumet ovat pysyneet maassa jo useamman kuukauden tai tehneet paluun hetkellisten lämpöaaltojen jäljiltä, sen sijaan että sulaisivat heti saavuttuaan.