AnnaNäin heinäkuun lopulla tuntuu että kesää on eletty kuukausikaupalla, vaikka oikeastaan oman määritelmäni mukaan ollaan lusittu hädin tuskin kaksi kolmannesta. Kesään kuuluvat kesä-, heinä- ja elokuu, toukokuun pitäisi olla vielä kelien puolesta tukevasti kevään puolella. Tänä vuonna kevät, etenkin loppukevät/kevätkesä loisti poissaolollaan ja vuodenaika vaihtui kuin napista painaen koleasta keväästä hellekesään. Sitä parasta kesää kun lämpöä on sopivasti parikymmentä astetta, ilma on raikas ja hyttyset pysyvät koteloissaan ei saatu kuin silmänräpäyksen verran.
Ja jos kesä on tuntunut tähän mennessä loputtoman pitkältä säiden puolesta, on oma osuutensa varmasti sillä erilaisten aktiviteettien määrällä jota etenkin lomille ja viikonloppuihin on ahdettu.
Kesäkuun ensimmäinen viikko merkkasi tälläkin kertaa kesäloman alkua. Heti töiden päätyttyä perjantaina starttasi matka kohti pohjoista, jossa pari viikkoa kului vilauksessa UKK:ssa vaeltaen ja Lullassa häärätessä. Viikossa laukattu n. 110km lenkki nollasi pään tehokkaasti ja yksityiskohtiin palataan tarkemmin vielä myöhemmin.
Lullaan palattua lepopäivä oli kieltämättä tarpeen, mutta heti pahimmasta väsymyksestä toivuttua alkoi operointi torpan seinien sisäpuolella. Olohuoneen paneeliseinä sai uutta väriä pintaan, vanha (vähän liian ysäri) tv-taso ja erinäistä kaapeista löytynyttä edellisen omistajan roinaa (mm. paristoja ahmiva pieni joulukuusi, ruma kynttelikkö ja aataminaikainen silitysrauta) joutui viimeiselle matkalleen kierrätyskeskukseen, uusi tv-taso kasattiin ja asemoitiin paikalleen ja tauluja pyöriteltiin huoneesta ja seinästä toiseen.
Mitä enemmän sitä myllää, sitä enemmän tulvii päähän ideoita. Tälläkin kertaa aika loppui ihan kesken ja mieli tekisi päästä pian takaisin jatkamaan. Eipä siihenkään hetkeen ole onneksi enää kuin puolisentoista kuukautta.
Vaikka yöttömästä yöstä olisi tehnyt mieli jäädä nauttimaan vaikka miten pitkäksi aikaa, räkän alkaminen viikkoja etuajassa pehmensi lähdön aiheuttamaa harmitusta huomattavasti. Siinä missä aiemmilla reissuilla ei ennen juhannusta ole montaakaan itikkaa joutunut kohtaamaan, olivat ne tällä kertaa heränneet ennen aikojaan toukokuun lopun helleaallon myötä ja inisivät iloisesti vastassa jo 8.6. kun metsään jalkauduttiin. Tilanne ei suuremmin helpottanut kylälläkään, heti lenkkipolulle lähtiessä oli kimpussa parvi hyttysiä ja ulkoilu alkoi muuttua vähemmän mielekkääksi. Jos ei mistään muusta syystä, niin tämän takia olisi syytä pysäyttää ilmastonmuutos. Pliis.
Juhannuksen viettoon palattiin kotiin Mikkeliin, jälleen hyvissä ajoin noin viideltä aamuyöstä juhannusaattona. Paluumatka kesti huomattavasti normaalia kauemmin välipysähdyksien ja kiertoreittien ansiosta, mutta kannatti! Saariselältä matka vei jaloittelemaan Kuusamoon, Pienelle Karhunkierrokselle. The Karhunkierros tuli patikoitua kolme vuotta sitten, mutta Pieni Karhunkierros ja osa sen nähtävyyksistä oli vielä kokematta. Vaikka mittaa oli sopivasti ja maisemat hienoja, ei tuo pikapatikka ollut varsinainen nautinto. Jos olivat hyttyset heränneet Lapissa asti, niin kyllä olivat Kuusamossakin. Puolijuoksua taitettu 12km ei montaakaan kuvaus- tai fiilistelytaukoa sisältänyt.
Ruokatauko Kuusamon Torin Grillillä ja kohti etelää. Tavallisesta poiketen matka ei edennytkään täyttä häkää vitostietä pitkin, vaan Suomussalmen kohdalla lähdimme idemmäksi pienemmille teille kohti Kuhmoa, Nurmesta ja Lieksaa. Lieksasta oli kantautunut huhuja peltoaukeilla illasta toiseen viihtyvistä karhuista, joita oli sitten lähdettävä bongaamaan. Rauhallista oli ajella keskellä kesäyötä, vastaantulijoita oli satojen kilometrien matkalla vain kourallinen. Karhuihin ei törmätty pelloilla tai muutenkaan, hölmöinä pitkin tietä poukkoileviin jäniksenpoikasiin senkin edestä.
Juhannus itsessään sujui todennäköisesti rauhallisemmin kuin ikinä ennen. Kova tuuli vesitti kaikki kokkosuunnitelmat ja pitkän ajomatkan, saunan ja ruuan jäljiltä nukkumatti kutsui heti yhdeksän jälkeen. Juhannuspäivä puolestaan muotoutui yhdeksi niistä täydellisistä kesäpäivistä, joista aina talvella haaveilee. Oli lämpöä ja aurinkoa, vaikkakin tuulista. Oli hyvää grilliruokaa, sauna ja uimalämmin Saimaa. Oli ystäviä, mansikoita ja mökki.
Kesäkuun viimeinen viikko sujui töihin paluun ohella talonvahdin hommissa, hevosenhoitajana ja puutarhurina.
Kun käännyttiin heinäkuun puolelle, koitti hetkellinen epäuskon tila kun lämpötilat romahtivat ja saapui sade. Yhtäkkiä mielen yritti vallata syksy. Tee maistui ensimmäistä kertaa sitten huhtikuun, käsiin hakeutui kuin itsestään lankakerä ja puikot. Hetken sitä kesti, kunnes tilanne alkoi palautua hellelukemien puolelle. St. Michelissä saatiinkin hikoilla taas koko rahan edestä, etenkin lähes pilvettömänä lauantaina.
Lapissa ja Mikkelissä vietetyn alkukesän jälkeen ensimmäinen pistäytyminen Espoossa oli lyhyt ja tehokas. Pari päivää töitä, kerta tankoilua, pakkaamista ja torstaina suunta olikin jo Poriin. Pori Jazzin torstaipäivän lippu poltteli taskussa pari kuukautta ennen h-hetkeä, Pet Shop Boysin keikkaa. Dreamworld-kiertueen keikka oli tyylipuhdas, lähes kaksi tuntia kestänyt tykitys hittiä hitin perään. Siinä ei kyenneet pariin kertaan päälle vyöryneet sadekuurot tai helvetillisen tukahduttava ilmankosteus tunnelmaa latistamaan. Perjantai-ilta kului Poria, Reposaarta ja Mäntyluotoa ympäriinsä huristellessa ja pizzaa syödessä.
Lauantain pääaktiviteetti piti olla rantapäivä Yyterissä, mutta sen lisäksi joukkoon ahdettiin lopulta pieni tutustumisretki Selkämeren kansallispuistoon, sekä paluu Jazzeille. Lauantain pääesiintyjän Kraftwerkin olen nähnyt jo kahdesti aikaisemmin, mutta hyvä sää ja kaupungilla vellova festaritunnelma aiheuttivat akuutin fomon ja visaa tuli vingutettua vielä toisenkin päivän pääsylipun verran. Mikäpä siinä oli lämpimässä illassa viltillä viiniä juodessa ja musiikkia kuunnellessa, kesä on kuitenkin vaan kerran vuodessa.
Heinäkuu juhlittiin pakettiin tyylillä, tummien pukujen ja valkoisten pöytäliinojen ympäröimänä ystävän häissä. Päivä oli helteinen ja aurinkoinen, lähes yhtä kaunis kuin morsian, eikä merenrannassa Kulosaaren Casinolla vietettyihin kemmakoihin olisi voinut parempia olosuhteita toivoa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, bändi soitti koko illan ja polttareissa tutuiksi tulleiden tyyppien kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia. ”Menkää töihin v*tun köyhät” kuului tervehdys juhlaväelle ohi seilaavalta saunalautalta, lokit kirkuivat auringonlaskussa ja kaupungilta kantautui vaimeana Coldplayn megakonsertin bassonjytkettä. Mikä ihana ilta.
Mamban viisaita sanoja muistaen vielä(kin) on kesää jäljellä, kokonaisen kuukauden verran. Saman verran olisi painettava myös töitä ennen kesäloman toisen puolikkaan alkua. Vaan mikäpä siinä, menoa ja meininkiä vaikuttaa piisaavan myös näille viikoille ja kesäkeleistä on aikomuksena nauttia täysillä niin Espoossa, Helsingissä kuin Mikkelissäkin.
