Kun talvi tuli Helsinkiin

Nyt on kunnollista. Tammikuusta lähtien ollaan saatu sekä läjäpäin lunta, että napakkaa pakkasta jotta nuo lumet ovat pysyneet maassa jo useamman kuukauden tai tehneet paluun hetkellisten lämpöaaltojen jäljiltä, sen sijaan että sulaisivat heti saavuttuaan.

Viimeiset kaksi vuotta olen kironnut Helsingin rupisia talvia, joita ei voi edes talviksi kutsua. Etenkin talvikausi 2019 – 2020 ei ollut talvea nähnytkään, silloin vietettiin n. 4 kuukauden mittainen marraskuu ja olin täysin valmis haistattamaan pitkät etelän meri-ilmastolle ja painelemaan vaikka Grönlantiin lumen perässä.

Vaan nyt kelpaa täälläkin olla! Pakkasille alettiin päästä enenevissä määrin vuodenvaihteen tienoilla ja siitä lähtien tilanne on ollut vallan mainio. On kylmää, on lumista, on kirkasta. Justiinsa semmoista, mitä talvella kuuluukin olla.

Yhtenä erityisen kauniina ja kirpakkana viikonloppuna lähdin aamukävelylle Eiran rantaan ja Kaivopuistoon, ja yllätyin siitä miten isolla riemulla ja vimmalla tätä talven ihmettä juhlittiin erinäisin keinoin pitkin Helsinkiä.

Harvinaisen kaunis keli oli varmasti houkutellut ulos nekin, jotka eivät muuten niin hanakasti pakkaseen lähtisi tarpomaan.
Aamupäivän aikana rantatiet ja meri olivat auringon valaiseman usvan peitossa ja maailma kylpi utuisessa valossa.

Jalkapelillä kulkevia piisasi luonnollisesti kaikkein eniten, oltiin matkassa sitten juosten, koiraa lenkittäen tai lastenvaunuja työnnellen. Kaivaria lähestyttäessä lajikirjo kuitenkin kasvoi kasvamistaan. Jäätyneessä satama-altaassa innokas pilkkimies hakkasi itselleen avantoa ja Uunisaaren liepeillä näkyi jäällä luistinten jälkiä. Kauempana jäätyneellä merellä kiisivät retkiluistelijat ja jonkin sortin purjeen varassa huimia vauhteja saavuttavat suhaajat.

Kaivarissa suihkittiin sitten jo suksienkin kanssa, laduista viis! Ja pulkkailijoita, rattikelkkailijoita ja liukurilla laskijoita oli rinteen täydeltä. Meininki oli vähän eri, kuin jokunen vuosi takaperin kun itse olin pelipaikoilla mäenlaskuhommissa. Silloin ei lumesta ollut (taas kerran) tietoakaan, vaan opiskelijalaskiaisen perinteet olivat uhattuna. Teekkarien Laskiaisrieha vaati ”hieman” apustusta, jotta mäenlaskukilpailu saatiin järjestymään.

Laskiaisrieha sai erityisen paljon medianäkyvyyttä vuonna 2014, kun tapahtuma järjestettiin leudosta talvesta huolimatta. Tuolloin paljaalle Ullanlinnanmäelle kuljetettiin suuret määrät lunta, jotta pulkalla laskeminen onnistuisi laskiaistiistain perinteitä kunnioittaen.

Wikipedian artikkeli Laskiaisriehasta

Hetken verran näytti siltä, että kevät sai kuristusotteen talvesta ja aloin jo henkisesti varautua toppavaatteiden pois pakkaamiseen. En tiedä lasketaanko maaliskuun alun lumisateita takatalveksi, mutta meikämaakarille kelpaa talvi etuliitteillä tai ilman ihan yhtä lailla.