Loppuvuodestasta 2021 täytin vimmatusti exceleitä, seurasin tiliotteita haukan lailla ja pohdin aivot sauhuten, mistä asioista omassa kulutuksessa olisi helppo tinkiä ja minkä verran olisin valmis karsimaan mukavuustekijöistä suurempien tavoitteiden vuoksi.
Tiedättekö sen fiiliksen, kun olo on vaan suunnattoman levoton ihan perimmäistä solua myöten? Kun paikallaan oleminen tai nykytilaan jämähtäminen tuskastuttaa ja sielu kaipaa johonkin muualle, ei välttämättä edes mihinkään tiettyyn paikkaan. Kaukokaipuuksi sitä kai joskus kutsutaan, mutta omalla kohdalla se on alkanut tarkentua kaipuuksi kohti pohjoista, koillista ja itää. Sinällään helposti ratkaistavissa, eihän Helsingistä ihan …
Kyllä sitä helmikuun 18. päivää odotettiinkin! Tarkalleen ottaen syyskuun alusta alkaen, jolloin varasin itselleni mökin viikoksi Kiilopään kulmilta. Viimeksi olen ollut Lapin maisemista nauttimassa talvisaikaan 2000-luvun alkuvuosina.
Sinne se jäi takavasemmalle, vuosi 2021 nimittäin. Jotkut viikon ja kuukaudet olivat pitkiä kuin nälkävuosi, mutta valtaosa ajasta suhahti ohi jotta viuh vaan. Tuonne viuhahdusosioon kuuluivat harmillisesti etenkin lomaviikot, arkivapaiden aikaansaamat pitkät viikonloput ja muut mukavuudet.
Hurraa, hurraa, hurraa! Niinhän siinä kävi, että Sallaan kaavailtu uusi kansallispuistohanke toteutuu ja Suomen 41. kansallispuisto näkee päivänvalon virallisesti 1.1.2022.
Karhunkierroksen tasoiseen klassikkotouhuun kuuluu luonnollisesti matkan varrelle osuvien luonnon ihmeiden pällistely ja ihastelu. Ainoastaan Kiutaköngäs on minulle entuudestaan tuttu parilta aiemmalta Oulangan piipahdukselta, joten uuden näkemistä ja kokemista riittää varmasti koko reissun ajalle. Matkakuumeen kohotessa ja h-hetken vääjäämättä lähestyessä kokosin kasaan pienen bucket listin siitä, mitä kaikkea toiveita ja odotuksia tähän koitokseen kohdistuu.
Taisin olla 8. tai 9. luokalla, kun viimeisimmän kerran viskelin sukset jalasta, vannoin etten enää ikinä hiihdä metriäkään ja julistin kylmän sodan koko lajia kohtaan.
Nyt on kunnollista. Tammikuusta lähtien ollaan saatu sekä läjäpäin lunta, että napakkaa pakkasta jotta nuo lumet ovat pysyneet maassa jo useamman kuukauden tai tehneet paluun hetkellisten lämpöaaltojen jäljiltä, sen sijaan että sulaisivat heti saavuttuaan.
Odotuksissa on aktiivinen, aivonystyröitä ja menojalkaa kutkuttava vuosi johon valmistautuminen on jo täydessä vauhdissa.
Syys-lokakuun vaihteessa tein päätöksen vuoden 2021 ensimmäisen isomman reissun suhteen. Karhunkierros on ollut tapetilla jo kerran aikaisemminkin, mutta silloin suunnitelma kariutui lomamuutosten takia aikatauluongelmiin.