AnnaHyvää Uutta Vuotta 2022!
Sinne se jäi takavasemmalle, vuosi 2021 nimittäin. Jotkut viikot ja kuukaudet olivat pitkiä kuin nälkävuosi, mutta valtaosa ajasta suhahti ohi jotta viuh vaan. Tuonne viuhahdusosioon kuuluivat harmillisesti etenkin lomaviikot, arkivapaiden aikaansaamat pitkät viikonloput ja muut mukavuudet.
Vuosi takaperin asetin tavoitteita, odotuksia ja toiveita sille, mitä haluaisin kyseiseen vuoteen sisällyttää. Osa näistä toteutui, osa ei. Osa tuli täytenä yllätyksenä kun viime vuoden kirjoituksen äärelle palasin. Kertoo ehkä jotain siitä, miten hektistä elämä on noin muiden osa-alueiden kohdalla ollut.
No mitä sitä sitten ajateltiin ja miten kävi?
Oppimisen osalta listalta löytyi seuraavanlaisia juttuja; kiehisten vuoleminen, yön yli kestävä talviretki, melontavaellus, sekä Itä- tai Pohjois-Suomessa retkeily talvella.
Näistä puolet toteutuivat, kiehisten väkertämistä tuli kesän mittaan harjoiteltua ja kesäloma päätettiin parin yön melontareissulla Linnansaaren kansallispuiston maisemissa.
Talviretkeilyn testaaminen puolestaan siirtyy tämän vuoden listoille lähinnä aikataulusyistä. Vielä viime vuonna talvikausi elettiin julkisen liikenteen varassa, jonka lisäksi pitkiä vapaita osuu talvelle muutenkin huomattavasti vähemmän kuin muihin vuodenaikoihin.
Vanhan osaamisen syventämisen kohdalla tavoitteita oli entistä paremman ja toimivamman pakkauslistan/-metodin kehittelyssä, monipuolisemmassa retkiruokailussa, varmemmassa kirveen käsittelyssä ja yön yli retkeilyssä keväällä ja syksyllä. Tämä setti onnistuikin varsin mallikkaasti, ainoastaan alkukevään ja syksyn retkihommat jäivät kiireen ja väsymyksen jalkoihin.
Karhunkierroksella vietetty viikko sai aikaan isoja harppauksia itselle sopivien leiri- ja pakkausrutiinien hioutumisessa, saas nähdä miten paljon on muistissa kun rinkkaa aletaan seuraavan kerran pakkaamaan. Myös ruokapuoli koki kehitystä samaisessa testiympäristössä, ruokalistalle löytyi uusia suosikkeja ja joukosta voidaan jatkossa karsia sellaiset pöperöt jotka eivät tehneet kauppaansa erityisen hyvin.
The Tavoitteen toteuttamisessa edistyttiin mukavasti. Uusia kansallispuistoja tuli koluttua kolmin kappalein Isojärven, Linnansaaren ja Syötteen muodossa, joiden lisäksi hyväksyn viimein myös Oulangan ”suoritetuksi” Karhunkierroksella saadun kattavan kokemuksen perusteella. Kolme kertaa siihen vaadittiin, mutta kyllä niistä reissuista jokainen on ollut käymisen väärti kestosta huolimatta!
Seikkailualueiden laajentaminen lännen suuntaan sen sijaan epäonnistui aivan täysin, Isojärveä lännemmäksi ei viime vuonna päästy. Hupsista.
Yleisesti ottaen halua ja intoa olisi ollut paljon enempäänkin, etenkin lyhyiden lähiretkien osalta. Elämässä kuitenkin piisasi koronan aiheuttamaa stressiä ja painetta kotioloihin, valtavaa työkiirettä tammikuun alusta joulukuun viimeisille päiville saakka, muutto uuteen kotiin, kehnoja säitä ja muita vastaavanlaisia isompia ja pienempiä häiriötekijöitä.
Armollisuus itseään kohtaan onkin yksi kantava teema vuodelle 2022. Aina ei tarvitse jaksaa ja on ihan ok jäädä sohvalle lämpimään tuijottamaan Temptation Islandia jos väsyttää ja kuormitus on ollut kova. Aina ei tarvitse arvottaa reissuja sen mukaan, miten paljon ne vaativat kuljettuja kilometrejä tai muuta vaivannäköä. Vartin kävely merenrantaan ja takaisin voi olla ihan yhtä arvokas kuin kymmenien kilometrien tarpominen metsien keskellä.
Näillä mietteillä kohti jälleen uutta kierrosta Auringon ympäri, palataan tämän vuoden suunnitelmien osalta asiaan erikseen. Niitä piisaa, ylläripylläri!
