AnnaLoppuvuodestasta 2021 täytin vimmatusti exceleitä, seurasin tiliotteita haukan lailla ja pohdin aivot sauhuten, mistä asioista omassa kulutuksessa olisi helppo tinkiä ja minkä verran olisin valmis karsimaan mukavuustekijöistä suurempien tavoitteiden vuoksi. Kun omasta taloudesta oltiin selvillä varmasti tarkemmin kuin koko kolmekymppisen elämän aikana, oli aika ottaa seuraava askel ja olla yhteydessä pankkiin. Suur-Savon OP palveli jälleen kerran hyvin ja nopeasti, eikä aikaakaan kun edessäni komeili lainatarjous vapaa-ajan asuntoa varten.
Kun rahapuoli oli selvillä, alkoivat jännittävät ajat. Oikotien ja Etuoven ylimalkainen selailu vaihtui tarkkaan kuratoiduiksi hakuvahdeiksi, joiden tehtävänä oli päivystää budjettiin ja tarpeisiin sopivia loma-asuntoja herkeämättä kellon ympäri. Tähän vaiheeseen etenin rauhallisin ja maltillisin mielin. Minulla ei ollut asian suhteen tulipalokiirettä, vaan olin tyytyväinen että realiteetit olivat selvillä ja voisin kaikessa rauhassa jäädä odottamaan sen oikean asumuksen ilmaantumista. Kohtalo päätti kuitenkin jälleen kerran pistää haisemaan ja pian vuoden vaihtumisen jälkeen sähköposti sanoi pimpelipom – Uusi tulos hakuvahdiltasi.
Kompakti, mutta fiksun muotoinen rivitaloasunto Saariselän keskustassa. Makuuhuone, vierashuone, sauna ja tilava terassi. Enemmän kuin passeli hinta. Otin välittäjään yhteyttä siltä istumalta.
Homma konkretisoitui kunnolla helmikuussa, kun olimme joka tapauksessa menossa Saariselälle talviloman viettoon. Samalla reissulla onnistuikin kätevästi myös asumukseen tutustuminen, ja ostopäätös sai viimeisen potkun perseelleen. Kättä päälle ja kaupantekoon. Asunto oli vuokrattuna lomalaisille lähes koko hiihtosesongin ajan, joten lopulta avaimet vaihtoivat omistajaa vasta toukokuun alussa.
Aina siihen päivään asti kun nimet olivat paperissa ja rahapolitiikka hoidettu kuntoon, kyti takaraivossa pieni pelko siitä että jokin menisi mönkään ja koko kevään työstämäni ja odottamani kauppa ei toteutuisikaan. Kun kaikki sitten lopulta meni juuri niin kuin piti ja homma saatiin maaliin, oli aihetta kuohuviinille.
Pintaremontin ja sisutuksen suunnitteluun on kulunut kevään aikana tuntikausia, sekä ideoita netistä etsien että rautakaupoissa ja sisustusliikkeissä kierrellen. Lopulta asunto alkoi jo ajatuksissakin näyttää siltä miltä haluan sen tulevaisuudessa näyttävän, ei siltä mikä se nykytilassaan on. Paikkojen laitteluun ei onneksi ole mitään paniikkia, sillä mörskä myytiin mööpeleineen sillä ajatuksella, että uusi omistaja voisi jatkaa sen vuokraustoimintaa katkeamatta. Kaikki elämisen edellytykset astioista terassikalusteisiin siis odottavat paikan päällä, kun sinne itse ensimmäistä kertaa omistajan roolissa ehdin.
Se hetki on vihdoin koittanut. Minä ja urhea auto kiidämme parhaillaan yöjunan kyydissä kohti Rovaniemeä ja seuraavat kolme viikkoa vietän Saariselällä. Viikon lomaillen ja kaksi viikkoa etätöitä tehden, viikon vaeltaen ja kaksi viikkoa vimmatusti paikkoja vapaa-ajalla laitellen. Auto on pakattu ääriään myöten täyteen remontti- ja siivoustarviketta, vaatteita, lakanoita, sisustustekstiilejä ja muuta tilpehööriä, joiden avulla nurkat olisi tarkoitus freesata ja saada omannäköisiksi.
Sillä enää ei olla geneerisessä vuokrahuoneistossa – nyt ollaan Lullassa.
