Tiedättekö sen fiiliksen, kun olo on vaan suunnattoman levoton ihan perimmäistä solua myöten? Kun paikallaan oleminen tai nykytilaan jämähtäminen tuskastuttaa ja sielu kaipaa johonkin muualle, ei välttämättä edes mihinkään tiettyyn paikkaan.
Kaukokaipuuksi sitä kai joskus kutsutaan, mutta omalla kohdalla se on alkanut tarkentua kaipuuksi kohti pohjoista, koillista ja itää. Sinällään helposti ratkaistavissa, eihän Helsingistä ihan hirveän paljon etelämmäksi ole mahdollista päästä jos haluaa pysyä kotimaan kamaralla. Sen sijaan kaikkiin muihin ilmansuuntiin lääniä piisaa, etenkin sinne haikailemaani pohjoiseen.
Viimeisten kahden vuoden aikana vastaan tuli kaikenlaista, niin hyviä kokemuksia kuin huonoja uutisiakin. Se mitä näistä jäi aivoon kytemään, oli jonkin asteinen konkreettinen havahtuminen siihen miten rajallinen elämä on. Ainahan sen on jollain tasolla tiedostanut ettei täällä ikuisesti olla, mutta moni tuppaa olemaan taipuvainen ”sitten kun” ja ”joskus vielä” tyyppiseen ajatteluun.
Vaan mitäs sitten jos tapahtuu jotain sellaista, mikä siirtää nämä sitku-haaveet pysyvästi sinne tekemättömäksi jäävien asioiden listalle? Mitä jos elämäntilanne muuttuu ratkaisevasti, mitä jos sairastun, mitä jos kompastun Citymarketin liukuportaissa ja halvaannun kaulasta alaspäin?
Ei. Ei, ei, eijeijeijeijei. Kaikesta tästä (yli)ajattelusta kauhistuneena kävin loppuvuodesta 2021 toimeen ja aloin tehdä sitä missä olen aika tosi hyvä. Suunnittelemaan ja laatimaan listoja. Vuosisuunnitelma vuodelle 2022 saatiin hyvällä rutiinilla nopeasti kasaan niin työn kuin vapaa-ajan tavoitteidenkin osalta, mutta uusi jännä juttu oli pidemmälle tähtäävän ja laajempia, isompia ja pelottavampia kokonaisuuksia sisältävän 5-vuotissuunnitelman laatiminen.
Viime vuonna juttuja vielä lähinnä makusteltiin, selviteltiin käytännön asioita kuntoon ja valmistauduttiin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja olinkin levollisin mielin. Tuumasin, että tässä vaiheessa on tehty tarpeeksi, sillä isojen asioiden toteuttaminen hätiköidysti ja liian tiukalla aikataululla on harvemmin fiksua. Vaan elämä se osaa yllättää ja konkretian pyörät lähtivätkin pyörimään lähes omia aikojaan vuoden hädin tuskin vaihduttua.
Tuumasta toimeen
Manifestoinnilla on kuulkaas uskomaton voima. Olkoonkin vähän hihhulijuttuja, mutta jotain tehoa siinä on. Kun toiveita, haaveita ja tavoitteita kirjaa ylös, alkaa niitä aktiivisesti ajatuksissaan käsitellä myös taustaprosessina vaikka akuutimmat asiat veisivätkin koko työmuistin ja valtaosan muusta ajattelukapasiteetista. Ehkä kyse on lopulta niinkin yksinkertaisesta hommasta, että alitajuisesti alkaa ohjautua sellaisia päätöksiä ja valintoja kohti, jotka kuljettavat toivottujen asioiden suuntaan. Suuri huijaus ja täydellinen itsepetos? Tai ehkä universumi todella kuuntelee, mystiset energiat asettuvat uomiinsa ja tähdet liikkuvat kosmoksessa oikeisiin asentoihin. Asioita alkaa tapahtua, joskus pelottavankin nopealla vauhdilla.
Muutaman vuoden Lapissa lomilla laukattuani tulin siihen lopputulokseen, ettei pari viikkoa vuodessa joko teltan kanssa rampaten tai vuokramökissä kuhnien riitä. Kaipasin aikaa, vapautta ja rentoutta olemiseen. Sitä ettei takaraivossa jyskytä jatkuvasti aikataulu poikineen. Monelta on sisäänkirjautuminen? Milloin avaimet pitää palauttaa? Sisältyykö loppusiivous? Voiko majapaikassa pestä pyykkiä? Mites lakanat ja pyyhkeet, pitääkö ottaa omat? Mihin saa auton parkkiin? Mikä on paras hetki vuodesta ettei tarvitsisi pulittaa kuumimman sesongin kiskurihintaa?
Ei kiitos, ei tätä enempää jos vaihtoehtojakin on. Sellaisissa kohteissa joissa tulee käytyä kertaalleen tai muuten hyvin harvakseltaan, on hotelli, mökki, AirBnB tai vastaava laitos tietysti kaikkein kätevin vaihtoehto. Mutta jos kohde on vuodesta toiseen sama, mitä jos tukikohtakin olisi aina sama? Paikka missä kaikki olisi aina valmiina odottamassa, avaimet aina saatavilla eikä seuraavia asukkaita hengittämässä henkisesti niskaan.
Lyhyestä virsi kaunis – meikä mastermind meni manifestoimaan mainion, mökinomaisen mestan meditaation & mielenrauhan mahdollistajaksi.
Tällä viikolla allekirjoitin kauppakirjan Saariselän keskustassa sijaitsevasta rivitalon pätkästä, jonka remppailun, mööpleeraamisen ja muun myllertämisen pariin pääsen heti kesäkuun alussa.
Palataan siis aiheeseen tarkemmin, kunhan pääsen pelipaikoille fiilistelemään uusia tiluksia ja Saariselän rakkaita maisemia. Elämä on välillä aika siistiä!