Hossaan oli ollut tarkoitus mennä käymään uudemmankin kerran joskus hamassa tulevaisuudessa. Se hetki pätkähtikin kohdalle täysin yllättäen ja suuremmin suunnittelematta

Hossaan oli ollut tarkoitus mennä käymään uudemmankin kerran joskus hamassa tulevaisuudessa. Se hetki pätkähtikin kohdalle täysin yllättäen ja suuremmin suunnittelematta
Vierailu Teijoon oli minulle ensimmäinen laatuaan, ja tällä kertaa sen perimmäinen tarkoitus oli päästä pakoon Helsingin läkähdyttävää ja ahdistavaa hellepätsiä.
Ja niin koitti Pyhä-Luoston vaelluksen viimeinen aamu. Maali, eli luontokeskus Naava häämötti muutaman vaivaisen kilometrin päässä.
Matka Luostolta kohti Pyhää jatkui sekavasti ja vähäunisesti vietetyn yön jälkeen. Pyhä-Luosto -retkeilyreitin kulkeminen oli alkupuolella, mutta hyvässä vauhdissa.
Kaukana edessä, Pyhä-Luosto retkeilyreitin toisessä päässä siinsi päämäärä, Pyhätunturi! Mittasuhteet hämärtyivät ja etäisyyksien arviointi kävi hankalaksi vaikka tiedossa oli matkan lopullinen mitta, 30km.
Sipoonkorpi jäi mieleen sympaattisena ja yllättävän vaihtelevana retkikohteena.
Nuuksio on jotenkin aina ollut mystisesti yhtä aikaa liian lähellä ja liian kaukana.
Koli kutsui luokeen, kun alkuperäiset loma-aikataulut muuttuivat äkillisesti ja järkevää rakoa Lappiin lähtemiselle ei ilmaantunut. Tällä kertaa aikomuksena oli tutustua Kolin maisemiin ja mahdollisuuksiin kattavammin, eikä ainoastaan käydä näköalapaikalla pällistelemässä.
Repovesi valikoitui retkikohteeksi sopivan sijaintinsa ja kokonsa vuoksi. Kesälomassa oli juuri sopiva aukko, joten käänsin auton nokan Mikkelistä kohti Mäntyharjua ja Lapinsalmen aloituspistettä.
Liesjärvi kutsui aurinkoisena kesäviikonloppuna päiväretkelle, totuttelemaan uusiin vaelluskenkiin ja rinkan painoon selässä.