AnnaHossaan oli ollut tarkoitus mennä käymään uudemmankin kerran joskus hamassa tulevaisuudessa. Se hetki pätkähtikin kohdalle täysin yllättäen ja suuremmin suunnittelematta, mutta mikäs siinä. Ei kun menoks!
Pyhä-Luostolta etelää kohti ajellessa majailimme viimeisen reissuyön Kylmäluomassa. Ja sehän on suurinpiirtein 5-tien toisella puolella Hossaan nähden. Todennäköisyydet sille, että olisin näin kiireettömällä ja aikatauluttomalla ohikulkumatkalla tai muuten vaan hengailemassa noilla main ovat varsin mikroskooppiset, joten tästä oli otettava heti hyöty irti. Kylmäluomasta matka jatkui siis kohti Hossan entuudestaan tuntematonta kolkkaa ja toista päänähtävyyksistä, Julma-Ölkkyä. Värikallioon kävin tutustumassa edellisellä (ja ensimmäisellä) Hossan vierailulla pari vuotta takaperin.
Olin jo katsonut reittiohjeet Julma-Ölkyn pysäköintialueelle, mutta Kylmäluoman avulias respan setä antoi vielä omat vinkkinsä kun kuuli minne olimme matkalla. Hyvät neuvot ja paikallisten vinkit otetaan aina kiitollisuudella vastaan, mutta tällä kertaa väittäisin oman (eli Googlen) reittiehdotuksen olleen parempi. Vain pari kilometriä etelään päin ajettuamme oli tien varressa kyltti ”Julma-Ölkky 22km”. Tämä vaikutti samalta tieltä minne Kylmäluomalta oli neuvottu, joten eikun sinne vaan. Kilometreissä mitattuna matka oli varmasti lyhyempi, mitä Google Mapsin ehdotus. Matkaan kuluva aika olikin sitten ihan eri juttu. Tie jota ajoimme oli to-del-la töyssyinen, täristävä ja karkealla murskeella kuorrutettu. 22km matka tuntui kestävän puoli päivää, kun ajonopeus oli lähes kävelyvauhtiin verrattavissa. Olen melko varma, että polkupyörällä olisi päässyt nopeammin.
Vaan päättyipä se tuokin möyhennys ja Julma-Ölkyn kansoitettu parkkipaikka löytyi. Reittien aloituspisteessä kävi kuhina, kun kulkijoita vilisi joka suuntaan isompien ja pienempien retkivarusteiden kanssa. Myös vesireittejä suosivaa porukkaa piisasi, kanootteja lastattiin ja purettiin järven rannan tuntumassa lähes taukoamatta. Julma-Ölkyllä oli tarjottavanaan kaksi reittivaihtoehtoja, 5km mittainen Ölökyn Ylitys ja tuplasti pidempi Ölökyn Ähkäsy. Koska pohjalla oli jo pitkä patikoinnin täyteinen viikko ja aamulenkki Kylmäluomassa, päädyimme ähkimisen sijaan helpompaan vaihtoehtoon.
Töitä sai tehdä lyhyemmänkin reitin varrella. Polku kulki jatkuvasti ylös ja alas, teki pari mutkaa ja suuntasi taas ylös. Välillä mentiin mutkitellen ylös ja/tai alas. Jossain vaiheessa jupisin, että seuraavan reissun teen suoalueelle jossa on pelkkää tasaista pitkosta kuljettavana. Vaivannäkö kuitenkin palkittiin ja moneen kertaan. Maisemat rotkojärven laidoilta olivat upeita joka suuntaan.
Reitin päänähtävyys ja jännittävin osuus oli varsinaisen Julma-Ölkyn ohella sen yllä kiikkuva riippusilta. Pidempi reitti olisi jatkunut tästä kohdin vielä eteenpäin, mutta Ölökyn Ylitystä suorittaville koitti matkan puoliväli. Tarjolla oli vähintäänkin epävakaata ilmastoa, ja riippusillan nurkilla tuli notkuttua hyvän mittaisen tauon verran aurinkoa odotellessa. Kyllä se sieltä lopulta sen verran pilkisti, että kivat matka- ja maisemakuvat saatiin napsittua talteen.
Julma-Ölkyn maisemia olisi viihtynyt ihailemassa pidempäänkin, mutta yleisen solidaarisuuden nimissä oli riippusillalle laskettava muitakin uteliaita. Pahempaa ruuhkaa ei ylityshetkelle onneksi osunut, vaikka ihmisiä näkyi ja kuului vastarannalla jatkuvasti. Vaikka parkkipaikka olikin ollut täynnä, hajaantuivat kulkijat oikein mukavasti Hossan pitkille poluille.
Maisemareittiä riitti Ölökyn Ylityksen loppumetreille saakka. Myötäpäivään kuljettuna paluumatka riippusillalta kulki korkeampaa ja kallioisempaa rantaa pitkin, siinä missä mennessä oltiin saatu kiipeillä ja kiemurrella runsaasti myös metsän suojissa. Pohjoisesta päälle vyöryneet ja tihkua niskaan ripsivät pilvet pistivät kuitenkin askellukseen vauhtia, eikä kuvaustaukoja tullut pidettyä turhan paljon.
Aikomuksena oli ryypätä sumpit Julma-Ölkyn kiskalla ennen rattiin hyppäämistä. Kioskia ja venekuljetuksia hoitava setämies näytti kuitenkin sen verran kiireiseltä venehommiensa kanssa, että emme jääneet odottelemaan kahvimyynnin aukeamista. Olisihan niitä kuppiloita matkallakin.
Tällä kertaa se oli oikeasti ohi. Lomailu ja retkuilu. Ei enää yöpaikan etsimistä, seuraavan kohteen miettimistä tai leirin pystytystä. Mutta voi veljet, miten oli kivaa! Kaikesta hankaluudesta ja säätämisestä huolimatta tuli tehtyä ja nähtyä vaikka sun mitä, monessa eri paikassa. Nyt olisi hyvä huilia hetki, tehdä vähän töitä välissä ja alkaa valmistautua seuraaviin koitoksiin. Niitä on tiedossa jo elokuussa, hurraa!
Lue edellisestä Hossan vierailusta täältä!
