Sipoonkorpi – 6/40

Koska kunnon talvea ei pääkaupunkiseudulle kertakaikkiaan tullut, alkoi retkeilykausi todella outoon aikaan, 25. tammikuuta. Lunta ei ollut hiutalettakaan, pakkaset loistivat poissaolollaan ja edessä oli aurinkoinen viikonloppu. Eipä siinä sitten muuta kuin kamat kasaan, herätyskello soimaan ja aamulla bussi Vantaalle.

Jäin kyydistä jo entisillä asuinkulmillani Hakunilan urheilupuistolla. Tästä oli kävelymatkaa Sipoonkorven varsinaiselle aloituspisteelle kolmisen kilometriä, mutta Sotungin rauhallisissa maalaismaisemissa  ja aurinkoisessa säässä oli mukava kävellä ja ihailla taloja ja peltoja.

Tasakalliontien parkkipaikalta otin suunnan Kalkinpolttajanpolulle, joka on 4,8km mittainen rengasreitti.

Kalkinpolttajanpolku kiertää pelto- ja metsämaisemissa perinteisellä kalkkikaivos- ja maatalousalueella Vantaan Sotungin kylän tuntumassa.

Luontoon.fi

Kokonaisuudessaan kyseistä reittiä ei tullut kierrettyä, koska määränpäänä oli tällä kertaa Kuusijärvi. Polku kulki mukavissa maisemissa, ja vaihteli pellonreunoista metsiin ja metsistä kallioille. Hienoin nähtävä oli ehdottomasti veden valtaama kalkkikaivos, joka näytti jonkinlaisen vetisen metsänhengen asuinpaikalta. Ensimmäinen tauko tuli pidettyä Kalkkiruukin laavulla, jossa keittelin pannukahvit ja nakertelin folioon käärityn pizzapalan.

Lauantaipäivä ja aurinkoinen sää oli ajanut seuduille muitakin ulkoilijoita sankoin joukoin, Sipoonkorpi ja etenkin sen tulipaikat olivat suorastaan ruuhkaisia. Hyvin monenlaista sakkia istui nuotion ympärillä, laavussa ja pöytäryhmissä. Oli perheitä, nuoria kaveriporukoita ja vanhoja pariskuntia. Koirien ulkoiluttajia ja polkujuoksijoita. 

Osuus Tasakalliontieltä Kalkkiruukille oli ollut varsin rauhallinen, mutta selvästi ruuhkaisempaa oli loppupuoliskolla kun alettiin lähestyä Bisatjärveä. Olin alunperin ajatellut pitää kunnon lounastauon Bisatjärven tulipaikalla, mutta siellä oli niin paljon väkeä että ei huvittanut jäädä jonottamaan kokkausvuoroa. Niinpä lähdin viimeiselle etapille kohti Kuusijärveä. Kuusijärven rannasta löytyikin mukava evästelypaikka ja iskin trangian puhisemaan. Tässä vaiheessa alkoi pikkuhiljaa hämärtää ja ilma viileni välittömästi auringon lähdettyä laskuun. Syötyäni pakkasinkin samoin tein kamppeet kasaan ja raahustin Cafe Kuusijärven lämpöön odottelemaan bussia. 

Kaikkinensa Sipoonkorpi jäi mieleen sympaattisena ja yllättävän vaihtelevana retkikohteena. Puiston pohjoiset ja itäiset kolkat jäivät vielä täysin koluamatta, joten nähtävää jäi yllin kyllin seuraavaankin kertaan. Josko sitten oltaisiin yötäkin, vaikka Ängesbölessä.