Paluumatka Saariselältä kohti etelää oli aloitettava. Ennalta sovittujen aikataulujen mukaan Mikkelissä olisi oltava torstai-iltana, eikä yhtä kyytiä kotiin kruisaaminen rankan reissun jälkeen juuri houkutellut. Jonkinlainen välietappi oli siis keksittävä, ja vaihtoehtoja tuolle välimatkalle riitti useampia.

Tervetuloa Oulangalle!

Hossassa ja Kylmäluomassa tuli käytyä jo kesäkuussa, joten mieli teki vähän johonkin muihin maisemiin. Pohdin kovasti Oulunjärven retkeilyaluetta, Riisitunturia ja Oulankaa, ja loppujen lopuksi auto kruisattiin leirintäalueen pihaan n. 5min ennen respan sulkeutumista. Telttapaikan lätkä ja alueen kartta saatiin taskuun vilauksessa, ja illan hämärtyessä pystytin leirin Oulangan kansallispuiston leirintäalueen mäntykankaalle.

Sen jälkeen edessä olikin nopea pastankeitto ja iltapan puputus keittiörakennuksessa, ennen kuin päästiin ryömimään makkuuspussin lämpöön.

Seuraavalle päivälle suunnitelmat olivat hieman auki. Aikaa vapaamuotoiselle touhuilulle oli vielä kokonainen päivä, viimeistään ylihuomisen illaksi olisi oltava Mikkelissä. Vaelluksella hiertyneet jalat ja kipeäksi äitynyt akillesjänne aiheuttivat suurimmat rajoitteet, vaikka valtaosin istuen vietetty edellispäivä ja hyvin levätty yö helpottivatkin tilannetta. Oulangan polkujen kutsu kävi kuitenkin vastustamattomaksi.

Oulankajoki
Oulankajoki

Pieni Karhunkierros olisi houkutellut, mutta päädyin kuitenkin pysymään Oulangan luontokeskuksen tienoilla ja valitsin sopivaksi ja jalkaystävällisemmäksi päiväkävelyksi 8km mittaisen Könkään keinon. Ja sepä oli kiva reitti! Alkumatka kulki parin vuoden takaa tuttua polkua Kiutakönkään suuntaan, mutta erkani pian omaksi reitikseen. Jokivarren sijaan kulku suuntasi ylöspäin kohti vanhoja vaarametsiä, ja kulki vaihtelevassa maastossa poroerotusaitausten, soiden ja metsälampien seassa kiemurrellen.

Pieni evästauko vietettiin reitin palatessa jokivarteen, Merenojan tulipaikalla. Paljon oli kulkijoita, osa selvästi Karhunkierroksella taivaltavia varusteiden määrästä ja laadusta päätellen. Merenojan kohdilla Karhunkierros on siinä pisteessä, että toiseen päähän Hautajärvelle on matkaa n. 30km ja toiseen päähän Rukalle reilu 50km.

Siinä proteiinipatukkaa jyrsiessäni, jo viikon verran kestäneen oman reissuni ryydyttämä tunsin typerää kateutta noita kulkijoita kohtaan. Ollapa itsekin taas pidemmällä polulla! Se tosiasia, että sen hetkisessä kunnossa 12km mittainen Pieni Karhunkierros olisi ollut paljon realistisempi tavoite ei paljoa painanut kun mietin miten hienoja juttuja reitillä varmasti olisi edessään.

Lohtua tilanteeseen toivat onneksi Oulankajoen upeat maisemat, joita saatiin ihailla useammasta perspektiivistä matkan jatkuessa hiljalleen kohti alkupistettä. Merenojan taukopaikalta aivan joen partaalta kiivettiin jälleen korkealle, varsinaiselle näköalapaikalle. Loppuhuipennuksen virkaa toimitti oikeutetusti Kiutaköngäs, joka on voimassaan vaikuttava myös loppukesästä.

Hyvän tovin kosken kuohuja ihailtuani piipahdin vielä luontokeskukselle päiväkahville (ja kakulle) ennen paluuta leirintään ja pakkaushommiin. Kisaväsymystä alkoi jo ilmetä, ja tieto siitä että illalla olisin kotosalla ja kamppeet täytyisi joka tapauksessa purkaa kuivumaan ei kohentanut motivaatiota pakata tavaroita siististi. Kaikki siis sikin sokin irrallaan peräkonttiin ja äkkiä luukku kiinni.

Oulanka on toistaiseksi joutunut tyytymään vähän tällaisen toissijaisen kohteen rooliin. Ensimmäisellä käyntikerralla pistäydyttiin vain nopeasti päiväseltään Kiutakönkäällä ennen pohjoiseen huristelua. Ja tällä kertaa kyseessä oli yhden yön ja päivän pieni ajotauko matkalla varsinaiselta reissulta takaisin kotiin. Tarjottavaa sillä olisi varmasti niin paljon enempäänkin, ja ensi kesänä näistä tarjoiluista olisi aikomus ottaa selvää. Se fiilis joka jäi kytemään mieleen Karhunkierrosta vaeltavia ihmisiä tarkkaillessa ajautui väistämättömään lopputulokseen. Minäkin haluan, ja mieluiten äkkiä.

Saattaisit myös pitää näistä:

1 kommentti

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *