AnnaVaikka olen olevinaan tutkinut aikamoisella paatoksella eri retkeilyvaihtoehtoja, -paikkoja ja -reittejä, olivat Metsähallituksen ylläpitämät muutamat retkeilyalueet menneet jotenkin täysillä tutkasta ohi. Toki tuttu nimi on esim. Ruunaa, mutta aivoissa sinkoilevat partikkelit eivät olleet osanneet muodostaa näistä selkeää kokonaisuutta tai mielikuvaa. Olikin iloinen yllätys, kun isäni ehdotuksesta pistimme perusleirin pystyyn Kylmäluoman leirintäalueelle viimeiseksi yöksi.
Leirintäalueen telttapaikan maksuun sisältyi saunan käyttö. Olimme kreivin aikaan paikalla, sillä teltan kasaamisen jälkeen tehokasta peseytymisaikaa oli vielä reilun tunnin verran jäljellä. Puhtaat vaatteet ja pyyhe kainaloon, ja menoksi! Yksin ei löylyissä tarvinnut kärvistellä, lauteet täyttyivät vauhdilla vanhemman ja nuoremman polven karavaanareista. Sivukorvalla kuuntelin juttuja ja vertailuja reiteistä ja autojen ominaisuuksista ja koin hassua ulkopuolisuutta.
Monen päivän ajan kerätty hiki, pöly ja muu möhnä valuivat saippuaveden mukana lattiakaivoon ja olo oli vähintäänkin autuas. Asian laita ei ainakaan heikentynyt teltalle siirtyessä, kun istahdin ilta-auringon oranssissa valossa retkituoliin ja sihautin auki huoneenlämpöisen viileähkön lonkeron. Siinä hetkessä oli elämä aika kunnollista.
Kauaa ei pitkän päivän ja ajomatkan jälkeen jaksanut hereillä notkua, vaan makuupussi alkoi vetää vastustamattomasti puoleensa. Peseytyminen ja kunnon unet tekivät ihmeitä ja aamulla virtaa piisasi taas yli oman tarpeen. Aamupuuron ja -kahvin keittoon päätin hyödyntää leirintäalueen mukavuuksia. Keittiörakennus kaikui tyhjyyttään, eikä alueella muutenkaan juuri näkynyt liikettä vielä siihen aikaan. Aamukohellukselle ei olisi silminnäkijöitä kaivattukaan.
Sähköhellan tehot pääsivät yllättämään muutaman päivän Trangialla värkkäilyn jälkeen ja kahvit ainakin kuohautettiin kunnolla. Samalla tuli pestyä koko hella, ja suoritettua sille orgaaninen kuorinta pannukahvin puruilla. Jäi sitä kahvia vähän juotavaksikin.
Kun kahvit oli saatu juotua ja aamupalat syötyä, leiri purettua ja auto pakattua oli kello hädin tuskin yhdeksän. Leirintäalueen respa aukeaisi vasta tunnin-parin päästä, joten jotain ajankulua oli keksittävä. Retkeilemään tänne koko reissuun lähdettiin, joten pieni aamureippailu voisi olla paikallaan.
Leirintäalueen kulmalta lähti sopiva 4km mittainen Kylmäluoman luontopolku, jonka opastaulut kertoilivat seutujen savottahistoriasta ja eläimistöstä. Mukavan vaihteleva reitti alkoi metsäosuudella, jatkuin suon ylityksellä ja päättyi harjun selälle kiipeämisen jälkeen ihaniin järvimaisemiin.
Aikaa luontopolkuun saatiin tuhraantumaan sen verran sopivasti, että respa oli ehtinyt aueta ja yöpymiskulut saatiin kuitattua. Kotimatkaa oli jäljellä reilun kuuden tunnin ajon verran ja elettiin aikaa ennen puoltapäivää. Tässähän ehtisi vielä johonkin, ja silti oltaisiin yöhön mennessä kotona.
Lähiretkeily kunniaan, kesäretken viimeinen kohde löytyi heti Viitostien toiselta puolelta!