AnnaMonelle ulkoilmaihmiselle syksy tuntuu olevan sitä lemppareinta retkeilyaikaa, kun huolta helteestä ja purevista öttiäisistä ei enää ole. Unikin maittaa paremmin, kun aurinko malttaa mennä mailleen useammaksi tunniksi kerrallaan eikä aamulla tarvitse nousta kukonlaulun aikaan pakoon teltan alati kasvavaa kuumuutta.
Minulle syys-, talvi- ja kevätretkuilu on kuitenkin aika uusi juttu. Olosuhteiden helppous ja mukavuudenhalu on painottanut aloittelijan retkihommat kesäkuukausille, eikä kesäloman tarjoama vapaa-aikakaan asiaa ainakaan hankaloita. Nyt kun allakassa on käännetty lehti uuden vuodenajan valtakuntaan, ollaan uuden edessä. Pistetäänkö seikkailut paussille ja komeroidutaan kotiin haaveilemaan kesästä 2021? No ei varmuudella! Tässä ollaan niin hyvässä vauhdissa kuluvan vuoden osalta.
Vuosi takaperin viimeinen yöreissu ajoittui syyskuun lopulle Nuuksioon. Tavoitteeksi asetinkin tälle syksylle sen, että ei lopeteta ulkosalla nukkumista ja kukkumista yhtä aikaisin vaan pinnistellään ainakin lokakuun puolelle. Haaveissa olisi myös kokeilla jotain vaihtoehtoista majoitetta, kuten kotaa tai hyvällä säällä laavua. Tähtitaivaan tarkkailu makuupussin uumenista laavun laudoilla pötkötellen ja iltamyöhään eväsherkkujen kanssa tulistellen, ah! Siinäpä tavoitetta, toivetta ja unelmaa.
Vielä on toivottavasti paljon hyviä retkeilykelejä tarjolla, eikä lumien tuloa etelässä tarvitse viime vuosien perusteella pelätä vielä hetkeen. Ja syksyn tullen suotyyppien kansallispuistot, kuten Torronsuo, Kurjenrahka ja Valkmusa pääsevät oikeuksiinsa! Näitä onkin vähän tätä hetkeä silmällä pitäen jemmattu, vaikka mahdollisuuksia visiteeraamiseen olisi ollut kesämmälläkin. Kurjenrahkassa pistäydyinkin syyskuun puolella, kun syksyn väriloisto oli vasta alkutekijöissään ja hienoltahan siellä näytti.
Tänä viikonloppuna testataankin kanttia ja sietokykyä matkan, korkeuserojen ja kannettavan rojun määrän sijaan lämpötilojen osalta. Syysretki Torronsuon maisemiin ja yö viereisen Liesjärven kansallispuiston maastossa tarjonnevat osviittaa siitä, miten totuudenmukainen makkuuspussiini merkattu comfort-lämpötila (-5,6°C) on. Ja että pelittääkö makuualusta yhtä hyvin syyskylmällä kuin kesällä. Ja joko tarvitsee pitkiä kalsareita. Ja varmasti paljon sellaistakin selviää, mitä ei kesäkeleillä tullut edes ajateltua.
Villapaidat ja -sukat on kaiveltu esille ja ajatukset suunnattu kohti tulevaa kylmän ja pimeän aikakautta. Tervetuloa, minä olen valmis!
