AnnaSe olis retkuilijalla nyt kesäloma. Seuraavat kolme viikkoa on pyhitetty vain ja ainoastaan kivoille ja hyvää mieltä tuoville jutuille, ja niitä juttuja onkin siunaantunut kalenteriin aikamoinen pläjäys!
Heti alkuun töräytellään parit kaverieventit, jotta valtoimenaan vellova juhlamieli ja pärinä saadaan ns. pois systeemistä. Sitten jos/kun sitä pää vähän rauhoittuu lamaantuu oluenmaistelun seurauksena, alkaa arviolta parin viikon retriitti jossa seuraa pitävät lähinnä Yle Suomi ja satunnaiset huoltoaseman kassatyypit ja kanssaretkeilijät.
Kun Helsingin rajoille päästään näyttämään auton perävaloja, alkaa seikkailu. Ensimmäinen paussi on jälleen kotipaikalla. Rantasaunasta haetaan viimeiset freesaukset ja mökiltä kauneusunoset, kaupasta Siiskosen kauraleipää ja Suur-Savon leipomon rieskoja matkaevääksi ja sitten se ois nokka kohti Saariselkää.
Aikaa Urho Kekkosen kansallispuistossa sekoilemiselle ja haahuilulle on varattuna rapiasti viikon verran, mutta lettutaikinaisen löysä aikataulu mahdollistaa joustot ja suunnitelmanmuutokset ihan oman maun mukaan. Jos aikaa tuntuu olevan ihan ylitsevuotavaisen paljon (tässä maailmassa, ei kai?), voisi sitä käydä kurkkimassa Inarin ihania maisemia. Pohjoisesta olisi aikomuksena hurutella Suomineidon kupeita pitkin Ruunaalle koskia pällistelemään, sekä Petkeljärvelle viimeisiksi öiksi. Ja Lieksaan, koska Lieksan Leipomossa mutustamani leivonnaiset ovat kummitelleet mielessä vuoden 2018 kesästä asti.
Ajokilometrejä tähän rymistelyyn kuluisi Google Mapsin arvion mukaan reippaasti päälle 2 000, sitä voipi olla reissun jäljeltä jummi sekä persiissä, että kintuissa. Parempi olla ajattelematta sitä liikaa etukäteen, yksin retkuillessa aikataulut voi sovittaa just eikä melkeen itselleen sopiviksi ja reittejä ja etappeja kykenee veivaamaan huoletta kun majapaikka kulkee matkassa mukana.
Ihanata, tähän ollaan niiiiiin odotettu!
