Yö-/autojunaa tuli testattua ensimmäisen kerran viime kesäkuussa kun Lullaan ensimmäistä kertaa matkailin. Siitä kerrasta viisastuneena talvilomamatkalle otettiin suosiolla makuuhytti. Junanpenkissä nukkuminen ei onnistunut viimeksi ihan toivotulla tavalla, vaan Rovaniemellä junasta ulostautui muutaman tunnin tuhannen mutkalla torkahdellut, täysin räjähtänyt ja aivotoiminnaltaan rajoittunut matkalainen.
En oikein tiedä mitä odotin, ehkä jotain samantyyppistä kuin laivojen pienimmät ja halvimmat hytit. Ilman vessaa. Seinältä alas taitettavat kerrospunkat ja hyvin rajallisesti laskutilaa.
Totuus oli kompakti, mutta toimiva koppero jossa oli hyvän kokoisten sänkypaikkojen lisäksi kaapin sisään piilotettu hana ja allas hampaiden pesua varten, esiin taitettava penkki ja pari naulakkoa. Jos mukana olisi ollut matkalaukkuja, ne olisi saanut sujautettua sängyn alle pois tieltä.
Vessoja löytyi vaunusta kaksin kappalein, ja etenkin lastenhoitohuoneen virkaa toimittava huussi oli mukavan tilava asioitava.
Koska valtaosa rojuista oli turvallisesti autoon lastattuna, ei hyttiin onneksi tarvinnut ottaa kuin välttämättömimmät romppeet iltaa, yötä ja aamua varten.
Meikäläisen survival bag piti sisällään
- pitkät kalsarit, mukavan t-paidan ja villasukat hyttihengailua ja nukkumista varten
- hammasharjan ja -tahnan
- puhdistusliinoja, kasvovettä ja rasvaa naamataulun huoltoon
- läppärin viihdykkeeksi
- neuletyön ajanvietteeksi
- pullon vettä hampaidenpesuun ja juotavaksi
Auton lastaamisen jälkeen luppoaikaa ennen matkustusvaunujen saapumista Pasilaan oli vielä n. puolitoista tuntia, joten iltaruokailu ja junaeväät ehdittiin hoitaa kuntoon Triplassa.
Aamupala puolestaan oli päätetty nautiskella Rovaniemen juna-asemarakennuksessa sijaitsevassa Alvarissa, joten kovin suuria eväsmääriä mukana ei tarvinnut raahata. Tärkeintä oli saada matkaan juomavettä, koska junan hanavesi ei ole juotavaksi kelpaavaa ja ravintolavaunun puolella vesipullosta olisi saanut pulittaa moninkertaisen hinnan kauppaan nähden.
Yöjuna hytissä matkustaen on varmasti varteenotettava vaihtoehto jatkossakin kun pohjoiseen tulee lähdettyä. Tällä kertaa nukkumista ja yleistä viihtymistä rajoitti huomattavasti naapurihyttiin osunut lapsiperhe, jonka kullannuput pitivät huolta siitä että koko junavaunussa ei varmasti kukaan nukkunut ennen puoltayötä. Mukulan vanhempia lukuunottamatta.
Sitä ei kuitenkaan voitane laskea VR:n viaksi, joten olen valmis antamaan yöjunailulle toisenkin mahdollisuuden tulevaisuudessa. Tälläkin kertaa auton lastaaminen ja purkaminen hoituivat nopeasti ja sutjakkaasti, ja Rovaniemeltä matka jatkui edes hieman levänneenä kohti Saariselkää.