Talvilomalla

Kiirastorstaita oli odotettu hartaasti jo viime vuoden puolelta, tarkalleen siitä hetkestä kun päätin pitää talviloman pääsiäisen aikaan ja imeä kaiken ilon irti pitkäperjantain ja 2. pääsiäispäivän arkivapaista. Lappiinhan se matka taas kävi, hiihtelemään keväthangille ja pitkästä aikaa ihan vaan lomailemaan! Parit working holidayt tuli Lullassa vietettyä syksyn ja talvenkin aikaan, mutta kyllä loma on aina loma.

Tällä kertaa en lähtenyt matkaan yksin, vaan autoon lastattiin myös vähemmän kevyestä pakkaustyylistään tunnettu äiti kaikkine kamppeineen. Pitkää ajomatkaa ja irvistyttävän kallista bensaa päätettiin kompensoida hoitamalla osa matkasta autojunalla. Yön yli kestävän junamatkan aikana saataisiin huilittua makuuhytissä ja Rovaniemeltä Saariselälle olisi enää vajaa muutaman tunnin hurautus. Perillä oltaisiin perjantaina jo puoliltapäivin ja melko varmasti levänneemmässä tilassa, kuin jos takana olisi kellon ympäri kestänyt ajomatka ties minkälaisessa kevätsäässä.

Matka sujui justiinsa kuten oli suunniteltukin, vaikka yöunet jäivät toivottua vähäisemmiksi. Liikennettä Rovaniemeltä Saariselälle ei juuri ollut, vaan pienen Ounasvaaran juurelle johtaneen kiertoajelun, U-käännöksen ja nelostien löytymisen jälkeen viimeiset sadat kilometrit taittuivat sutjakkaasti aamuauringosta ja maisemista nautiskellessa.

Perillä odottivat jo mukaviksi rutiineiksi muodostuneet saapumishommat; lumiesteen halki lapion luo rämpiminen, nopeat lumityöt, torppa lämpimäksi, jääkaappi päälle, jne. Tehokkaan tavaroidenpurkusession jälkeen elämisen perusedellytykset alkoivatkin olla kauppareissua vailla valmiina.
Alkuperäisenä aikomuksena oli ollut pyhittää perjantai lepäilylle ja yleiselle asettumiselle, mutta ladut alkoivat pienen huilin jälkeen vetää niin kovasti puoleensa, että pienelle tutustumiskierrokselle oli lähdettävä. Saariselän ja Laanilan väliseltä baanalta oli turvallista aloittaa ja hakea tuntumaa.

Lauantaina lähdettiinkin hiihtämään sitten oikein kunnolla. Olin suunnitellut meille reitiksi variaation yhdestä omista lemppareista; Saariselkä – Hirvaskuru – Piispanoja – Laanila – Saariselkä. Hiihdettävää kertyisi reilut 12km, evästauko voitaisiin pitää Piispanojalla ja maisemia löytyisi joka lähtöön.

Hikinen reissu siitä tuli, mutta suuremmilta hankaluuksilta vältyttiin. Etenkin sen jälkeen, kun äiti oppi ettei auringon lämmittämälle umpihangelle kannata lähteä suksimaan latusuksilla. Pääsiäisen hengessä koettiin yhden sortin ylösnousemus, kun takamustaan myöten hankeen kadonnutta äitiä lähdettiin kampeamaan takaisin ladulle.
Loppumatka sujuikin haasteitta ja Piispanojalla pidettiin kunnon tauko kahveineen ja makkaranpaistoineen. Kuukkeleita ja lapintiaisiakin päästiin pihamaalla syöttämään. Iloista hiihtoväkeä piisasi kuten odottaa saattoi ja reittivinkkejä ja kokemuksia vaihdeltiin puolin ja toisin.

Sunnuntain ohjelmistoon kuului jotain täysin uutta ja ennen kokematonta, paikallista kulttuuria parhaimmillaan. Aamupäivällä auton nokka käännettiin kohti Inaria ja siellä järjestettäviä Porokuninkuusajoja!
Hevosilla ajettavat kuninkuusravit ovat tuttu juttu, joten oli kiinnostavaa nähdä ja kokea miten homma porojen kanssa toimii. Inarinjärven jäällä väkeä piisasi heti tapahtuman alkaessa ja varsinaisen kilparadan ohella tarjolla oli paikallisten yrittäjien myyntikojuja, kahvilatelttoja ja muuta yleisötapahtumien perussettiä.

Kisailut kestivät kaksi päivää, joten jonkinlaista marssijärjestystä oli pääsarjan poroille muodostunut jo lauantaina. Sunnuntaina ajettiin yksilölähdöt, joissa edellispäivän hitain sai juosta ensin. Tällä kertaa ensimmäisistä lähtöpaikoista olikin varmasti poikkeuksellisen paljon etua, koska lämmin ja puolipilvinen sää hankaloittivat radan huoltoa merkittävästi. Heti aamusta alkaen jää oli sohjoinen, ja muuttui sitä vetisemmäksi mitä pidemmälle päivä eteni.

Varsinaisen kuninkuussarjan voiton vei hirvas Verneri, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita tarjosivat myös ryhmäajot. Laukkakisoista tutuista lähetyskopeista matkaan ampaisevat kolmikot ja nelikot ottivat mittaa toisistaan päivän päätteeksi. Useampia mahalaskuja saatiin todistaa epätasaisen kilparadan tehdessä ajajille tepposet, ja pitkin järven jäätä kirmailevia poroja paimennettiin takaisin kisapaikalle moottorikelkkojen avustuksella.

Ennen kotimatkaa suunnattiin vielä Inarin legendaariseen PaPaNa-pubiin pizzalle ja matkamuisto-ostoksille Lahjatalo Näkkäläjärveen.

Koska sunnuntai oli kulunut kokonaan muiden rehkimistä katsellessa, maanantaiksi oli suunniteltu jälleen hiihtoa. Tällä kertaa matkaan lähdettiin Kiilopäältä, aikomuksena suksia minulle entuudestaan tuttu ja hyväksi todettu ympyrä Sivakkaojan kautta.

Keli helli tälläkin kertaa ja aivoon alkoi iskostua, että vaatetta ei todellakaan tarvitse näillä keleillä kovin paljoa. Kiilopään parkkipaikka oli ääriään myöten täynnä jo aamupäivästä, mutta ladulle päästessä ihmismassoista ei ollut taaskaan tietoakaan. Maisemiltaan ja hiihtomukavuudeltaan matka Kiilopäältä Sivakkaojan laavulle on ehdottomasti yksi suosikkejani. Ladun vasemmalla puolella kohoava tunturi, taakse aukeava näkymä Ahopäille ja ihanan pitkä ja hidas, kiemurteleva lasku mäntymetsän läpi jaksavat sykähdyttää joka kerta.
Lounaskeitto Suomen Latu Kiilopään ravintelissa kruunasi onnistuneen hiihtoreissun.

Pieni päivähuili Lullan sohvalla, ja taas mentiin. Iltapäiväkävelylle ja päiväkahvin metsästykseen lähdettiin kohti Kaunispään huippua. Aina se jotenkin pääsee unohtumaan, että nousu pistää puuskuttamaan vaikka perille pääseekin valmista tietä pitkin.
Tällä kertaa takaisin ei onneksi tarvitsisi kävellä, koska mukaan oli napattu pulkat. Kaunispäältä laskee alas Suomen pisin pulkkamäki, jota äidin piti päästä testaamaan.

Kävikin ilmi, että suojasää oli oikein mainio olosuhde tämän mäen laskemiseen. Olen suhannut mäen alas kahdesti aikaisemmin, helmikuussa 2021 ja edellisvierailullani helmikuussa 2023. Silloin höttöinen pakkaslumi pöllysi niin vimmatusti, että näkyvyys katosi käytännössä kokonaan sillä sekunnilla kun koskit lumeen käsillä tai jaloilla joko jarrutusta tai ohjaamista varten.

Tiistai oli äidin viimeinen kokonainen lomapäivä ja siihen olikin varattuna spessuohjelmaa. Koska lomareissu oli lyöty lukkoon hyvissä ajoin loppusyksystä, otin tilaisuudesta kaiken hyödyn irti joululahjaostoksilla. Äidin pakettiin päätyikin lahjakortti parin tunnin maastoratsastukselle Polaris Point Horsesin suomenhevosilla. Homman kanssa kävi hyvä tuuri, sillä kyseiselle päivälle ei ollut muita lähtijöitä vaan saimme köpötellä lenkin kompaktissa kolmen ratsukon letkassa tallin omistajan ohjaamana.

Pehmeä suojasää teki reittivalinnoista hieman haasteellisia ja kertaalleen jouduttiinkin tekemään tiukka 180 asteen käännös polun upottaessa turhan paljon. Mukavaa mäntymetsässä kiemurtelua ja muutamia metsäautotieosuuksia piisasi parin tunnin ajaksi, pidempäänkin maastossa olisi tuolla kelillä ja reippaan Vertti-ruunan kuljettamana viihtynyt. Tätä hommaa pitää ehdottomasti kokeilla uudemman kerran loppukesän tai syksyn keleissä, eikä yhden tai useamman yön yli kestävä ratsastusvaelluskaan varmasti olisi yhtään pöhkömpi kokemus…

Viimeisen illan kunniaksi syötiin viimeisen päälle hyvin Teerenpesässä, pyörähdettiin Panimolla yömyssyllä ja saunottiin.
Keskiviikkoaamuna oli tarkoitus käydä vielä hiihtämässä viimeiset hiihdot ennen lentokentälle lähtöä, mutta jäiseksi heittäytynyt keli ja parhaat hetkensä nähnyt latu saivat mielen muuttumaan jo vajaan kilometrin suksimisen jälkeen. Päivän ulkoilu vaihtui lennosta kävelyretkeen Vanhaselän talvipoluilla ja Saariselän kaduilla. Viimeinen ehtoollinen nautittiin Annesissa ja neljän jäljestä olikin aika lähteä ajelemaan kohti Ivaloa.

Saattelin äidin kentälle ja palasin Lullaan orientoitumaan loppuviikon kestävään soololomailuun. Torstaista lauantaihin tulikin vietettyä aikamoista sporttilomaa, mutta palataan siihen vielä erikseen.

Ensimmäinen oikea, useamman päivän kestänyt naistenreissu sujui sen verran kivasti, että junaliput ensi keväälle hankittiin jo nyt toukokuun alussa. Huomasin sattumalta VR:n sivuilla seikkaillessani, että 2024 pääsiäisen autojunat olivat jo myynnissä ja noin viiden minuutin neuvottelun ja harkinta-ajan jälkeen junaliput sekä autolle että meille oli taas hankittuna.