AnnaJa se olis taas opeteltava kirjoittamaan päivämääriin uusi vuosiluku. Iskostettava tajuntaan että 2022 oli ja meni ja homma alkaa lähestulkoon ajanlaskun alusta. Puhdas uusi alku, rajattomat mahdollisuudet ja paras hetki keksiä itsensä ja olemuksensa ihan uudestaan.
Taikka sitä vois ottaa vaan ihan iisisti ja koittaa pysyä järjissään töiden, harrastusten, influenssakauden, sotatilan ja inflaation pyörityksessä. Tähän kohtaan ei nyt kaivata lisästressiä ja painetta siitä miten tammikuussa olisi aiheellista lisätä hikiliikuntaa, vähentää sipsien ahtamista ja olla muutenkin kaikin puolin parempi ihminen. Katellaan sitä joskus keväämmällä, ehkä.
Koska 2022 oli kokonaisuudessaan aika upea ja aika kamala vuosi, on sitä hankala kääriä mitenkään siistiin ja sievään pakettiin. Tapahtumat ja fiilikset sinkoilivat äärilaidoista toiseen ja tasapaksua, tylsän tavallista arkea tuli elettyä loppupeleissä varsin vähän. Siksi ajattelin nostaa esiin muutaman huippuhetken, joiden jäljiltä menneestä jää mahdollisimman hyvä maku suuhun eikä uutta vuotta tarvitse aloittaa ihan hampaat irvessä ja naama mutrulla.
5. Hiihtoloma Kiilopäällä
Helmikuussa vietetty talviloma kului vuokramökissä Kiilopään nurkilla. Ensimmäinen talveen sijoittuva lapinloma oli täynnä hiihtoa, lumikenkäilyä ja pulkkamäkeä ja vahvisti ajatusta siitä, että näissä maisemissa haluaisi jatkossa hengailla enemmänkin eri vuodenaikoina.
Samaisen viikon aikana Saariselän kauppakeskus Kuukkeli paloi maan tasalle ja aiheutti seudulle hetkellisen hämmingin. Ruokakauppaan, apteekkiin, Alkoon ja muihin palveluihin käsiksi päästäkseen oli suhattava Ivaloon saakka, onneksi oltiin omalla autolla liikenteessä!
4. Kesäkuun vaellus UKK-puistossa
Mitä tästä edes sanoisi? Upeat alkukesän säät, kukkuvat käet ja laulavat linnut, vasta viimeisinä päivinä henkiin heränneet hyttyset, talviturkin heitto ja päivittäistä itsensä ylittämistä. Toistaiseksi paras tekemistäni vaellusreissuista.
3. Elokuun kesäloma
Kesän ”pääloma” ajoittui elokuulle, jolloin kolmen viikon vapaus kulutettiin tarkasti muualla kuin Helsingissä. Aktiviteettilomalla ei montaa päivää kulutettu peukaloiden pyörittelyyn, vaan ohjelmassa oli pyöräilyä, patikointia, paikkojen esittelyä veljelle, melontaa ja roadtrippailua Norjaan Jäämeren rannoille.
2. Muutto Mikkeliin
Se päivä kun siirryin 00-alkuiselta postinumeroalueelta väljemmille vesille koitti lopulta odotettua nopeammin. Omissa hypoteettisissa aikajanoissa ja erinäisissä 5- ja 10-vuotissuunnitelmissa paluu kotikonnuille oli vuosia tarkkuudeltaan ”parin vuoden päästä”, ”muutaman vuoden sisällä” ja ”ennen kuin täytän 40” aikaikkunoissa. Kunnes elämään kaikkine velvoitteineen ja vaatimuksineen aukeni koronan, etätöiden ja muun sekasorron myllerryksessä polku sinne minne sielu oli kaivannut jo pitkään. Kotiin.
Mikään pehmeä ja ruusun terälehtien päällystämä polku se ei ollut, vaan juurakon, juoksuhiekan ja ties minkä routavaurioiden läpi kohteeseen sai puskea hammasta purren. Vaan jospa se tästä lähtisi tasaantumaan kun perushommat alkaa olla kunnossa ja kotoutuminen hyvässä vauhdissa.
1. Lulla
Oma tupa, oma lupa. Reilussa puolessa vuodessa ja muutaman visiitin aikana paikkoja on saatu laiteltua oman näköiseksi jo mukavaan tahtiin. Paljon on vielä tekemistä, mutta mihinkä tässä kiire olisikaan. Ensi vuonna maalisuteja heilutellaan taatusti lisää ja eteiseen on suunnitteilla hieman isompaakin muodonmuutosta, joka tosin vaatii sitä että mukana on hieman lihasvoimaa kuivauskaapin ja muun vastaavanlaisen pienkalusteen siirtelyä varten.
Jo nyt Lullasta on muotoutunut kotoisa paikka mihin säännöllisen epäsäännöllisesti vilahtaa, vaikka mikään joka viikonlopun kohde se ei olekaan. Tavarat ovat alkaneet löytää paikoilleen, ympäristöt ovat käyneet tutuiksi ja itselle soveltuvimpia matkustusmetodeja on selvitetty juurta jaksaen. Tutuksi on tulleet VR:n yö-, päivä- ja autojunat, Eskelisen bussit ja Ivalon lentokenttä, omalla autolla tutkittuja reittivaihtoehtoja unohtamatta.
Ensi vuonna Lullalla tulee kuhnailtua varmasti vähintään yhtä paljon, koska kyseessä ei ole pelkkään lomailuun pyhitetty paikka. Lomien ohella myös arkipyhiä ja viikonloppuja pystyy hyödyntämään kivasti, kun työt kykenee hoitamaan sijainnista riippumatta. Tällaista ”työlomaa” tuli kokeiltua joulukuussa, kun vietin Lullassa lähes pari viikkoa lomapäiviä kuluttamatta.
Siinäpä muutamat isoimmat kohokohdat, jotka ovat jääneet parhaiten mieleen. Paljon yksittäisiä pienempiä spessujuttuja oli ripoteltuna pitkin vuotta, mutta monet niistä on tallennettuna vaan omalle sisäiselle kovalevylle kun kameroimiseen ei ole ollut aikaa taikka kiinnostusta. J. Karjalaisen megakonsertti, elämäni kirkkain ja pyörryttävän upea tähtitaivas Sukevan takametsissä, uinti riitteeseen menneessä järvessä ja helteinen juhannusaatto muutamia mainitakseni.
2023 on edessä taas ihan uudet seikkailut, joiden laatuun ja toteutumiseen paikkakunnanvaihdos vaikuttaa isosti ja positiivisesti!
