Jotta jaksaa laittaa menomonoa toisen eteen, on pakko välillä myös syödä. Faktahomma. Meikäläisen ruokailutottumukset ovat olleen vähän heikoilla kantimilla varhaislapsuudesta asti, vaikka ruokavalio onkin monipuolistunut tasolla ”makaronia voilla” olleista lähtökohdista huomattavasti. Ja onhan syöminen aina kivaa, jos pöperö on suunmukaista.
Päiväretkillä tai lyhyiden matkojen reissuilla ei syömisillä ja niiden laadulla ole niin suurta väliä, mutta kun tarkoituksena on taivaltaa kymmeniä kilometrejä ja olla Woltin tai Foodoran tavoittamattomissa useampia päiviä, alkaa ruokahuoltoon väkisinkin kiinnittää enemmän huomiota. Aamupalasta, lounaasta, päivällisestä ja mahdollisista iltapaloista, herkuista ja snäkseistä kertyy aikamoinen keko ja parin yön tarpeisiin. Kun kannettavaa on muutenkin paljon, on ruokien kohdalla hyvä paikka pieneen grammanviilaukseen.
Ruokien kuivaaminen on semmoinen homma, johon olen päässyt pikkuhiljaa syventymään tämän vuoden kuluessa. Onhan se työlästä, mutta kun proteiinit, vihannekset, sienet, tomaattipyreet ja ties mitkä on huruuteltu kuivurissa valmiustilaan, alkaa hauska osuus. Pussittaminen!
Alkukeväästä mies sai katsella kulmakarvat koholla, kun höyrysin keittiössä kippojen, kuppien, excel-taulukon, permanenttitussin ja miljoonan uudestaansuljettavan pakastepussin kanssa mittailemassa ja annostelemassa kesäreissun eväitä. Hullunkiilto silmissä valmistui viikon ajalle erilaisia keittoja, kuin puurosekoituksia, pataruokia ja risottoakin. Pieniin pusseihin mittaillut, lisää-vain-vesi -tyyppiset annokset lajiteltiin sitten vielä isompiin pusseihin, joista löytyivät kyseisen päivän murkinat. Ja kun päiväpakkaus oli valmis, sai laittaa taulukkoon ruksin jotta valmista tuli. I – ha -naa!
Samaa hommaa oli edessä nyt myöhemmällekin kesälle, koska uuteen reissuun tarvitaan tietysti uutta evästä. Jonkin verran keittohommia ja muita ylijäämäaineksia jäi jäljelle kesäkuulta, joten ihan niin suurta operaatiota ei tällä kertaa vaadittu. Erinomaisen maittavaksi todettua nyhtökaurasta tehtyä chili sin carnea varten kuivuriin heitettiin nyhtikset, suippopaprikat, sipulia ja tomaattipyreetä. Myös kidneypavut olen todennut oivalliseksi proteiinilisäksi kaupan tomaattisiin valmispastoihin, niitä siis kuivaukseen kanssa.
Kokonaisuudessaan tulossa olevien maastopäivien ruokalista näyttää tältä:
- Aamiaisella puuroa (joko omaa sekoitusta tai valmista Elovenaa), vitamiiniporetta ja kahvia
- Lounaalla pastaa, risottoa tai currya, proteiinihöysteeksi kuivattua kidneypapua tai nyhtökauraa
- Päivällisellä pinaattikeittoa, sienikeittoa tai papumuhennosta
- Ilta- ja välipalaksi myslipatukkaa, kuivalihaa ja pähkinöitä
- Herkkuna lettuja ja suklaata
Koska aikaa tullaan viettämään myös autoillen ja päiväseltään maastossa pistäytyen, on mukana myös iso läjä ”irtoruokaa” jota voidaan pistää poskeen enemmän mielihalujen mukaan. Ainakaan nälkiintyminen ei tällä reissulla uhkaa, ja budjettiin on varattu siivunsa myös ravintolassa, huoltsikalla tai kuppiloissa nautiskelua varten.