Kesä oli, kesä meni. Tämän vuoden kesä jäänee mieleen vaiheikkaana. Muutamaan kuukauteen mahtui älyttömyyttä hipovia onnen hetkiä, mutta myös elämän peruspilareita ravistelleita osuuksia. Ei makeaa mahan täydeltä, tässäkään tapauksessa. Plussan puolelle kuitenkin jäätiin ja se on pääasia.
Kesäkuu
Kesäkuu kului 1,5 päivää lukuun ottamatta muualla kuin Helsingissä. Heti alkukuusta lähdin Saariselälle tutustumaan Lullaan, sekä viettämään ensimmäistä lomaviikkoa vaelluksen merkeissä. Juhannukseksi palasin etelämmäksi Mikkeliin asti, ja siellä kesäkuun loppu vierähtikin mukavasti talonvahdin hommaa toimittaessa vanhempien ollessa omalla kesäreissullaan.
Heinäkuu
Helteiden kuritusta, kesäperinteitä ja paluu pohjoiseen! Heinäkuun alussa oli palattava pariksi viikoksi Helsinkiin kaupungin ja kerrostalon käristettäväksi. Kuun puolivälin ravivisiitti Mikkeliin katkaisi kuukauden kivasti keskeltä kahtia ja viimeisellä viikolla Mikkeliin siirryttiinkin jo koko talouden voimin, kuka etätöitä tekemään ja kuka lomailemaan. Viimeisenä viikonloppuna autopoloinen oli taas lastattu lähes äärimmilleen, kun yhdellä osallistujalla kasvanut kokoonpano lähti kaasuttamaan kohti Lullaa varsinaiseen lomanviettoon.
Elokuu
Viimeinen varsinainen kesäkuukausi olikin taas yhtä lapinhullutusta, sekä Suomen että Norjan maaperällä. Kolme viikkoa lomaillen ja viimeinen viikko etätöitä pakertaen meni vilauksessa ja Helsinkiin palatessa oli vaikeuksia tajuta että siinä se kesä nyt tältä erää taas oli. Ihan noin vaan.
Sen pituinen se. Näin jälkikäteen katsottuna sitä näköjään ehtikin kaikenmoista, vaikka tuntui että juuri mitään ei tapahtunut ja meno oli vähintäänkin rauhallista. Hyvä kesä se joka tapauksessa oli.
UKK-puiston ja Lemmenjoen vaelluksiin, sekä Norjan pikavisiitin pariin palataan vielä jossain vaiheessa täsmällisemmin, jahka tässä malttaa rauhoittua koneen äärelle kirjoittelemaan iltojen pimetessä. Myös uudet seikkailut odottavat jo nurkan takana, osa kalenteriin kirjattuna ja osa toistaiseksi täydessä sekasorrossa.