Kesä oli, kesä meni. Tämän vuoden kesä jäänee mieleen vaiheikkaana. Muutamaan kuukauteen mahtui älyttömyyttä hipovia onnen hetkiä, mutta myös elämän peruspilareita ravistelleita osuuksia. Ei makeaa mahan täydeltä, tässäkään tapauksessa. Plussan puolelle kuitenkin jäätiin ja se on pääasia.

Kesäkuu

Kesäkuu kului 1,5 päivää lukuun ottamatta muualla kuin Helsingissä. Heti alkukuusta lähdin Saariselälle tutustumaan Lullaan, sekä viettämään ensimmäistä lomaviikkoa vaelluksen merkeissä. Juhannukseksi palasin etelämmäksi Mikkeliin asti, ja siellä kesäkuun loppu vierähtikin mukavasti talonvahdin hommaa toimittaessa vanhempien ollessa omalla kesäreissullaan.

Automatkalla
Kesänkuun 3. päivänä matkattiin sadekuurojen keskellä tutustumaan uusiin tiluksiin
Auroratuvalla
Ja kivaahan siellä oli<3
Lulla
Lullassa laitettiin hihat heilumaan ja elettiin enimmäkseen hallitun kaaoksen keskellä
Suopursu
Lapin luontoa ehdittiin kolmessa viikossa ihmettelemään yksityiskohtaisesti…
Iisakkipäällä
…ja laajemmassa mittakaavassa…
Terassi
Torpan pihamaalla…
UKK
…ja erämaassa.
Juhannusta vietettiin kotikonnuilla Mikkelissä, tutussa kokkosaaressa ja varsin vakiintuneella porukalla
juhannus
Uskomaton juhannuskeli – ainoa yhtymäkohta normaalivarustukseen olivat kumisaappaat
Mikkelin lomitusviikon hellepäiviä ja trooppisia öitä pääsi pakoon piha-aittaan
Maalla ollessa nautiskeltiin kultaisista kesäilloista
Ranta
Ja raikastavista iltauinneista. Ja aamu-uinneista. Ja päiväuinneista.

Heinäkuu

Helteiden kuritusta, kesäperinteitä ja paluu pohjoiseen! Heinäkuun alussa oli palattava pariksi viikoksi Helsinkiin kaupungin ja kerrostalon käristettäväksi. Kuun puolivälin ravivisiitti Mikkeliin katkaisi kuukauden kivasti keskeltä kahtia ja viimeisellä viikolla Mikkeliin siirryttiinkin jo koko talouden voimin, kuka etätöitä tekemään ja kuka lomailemaan. Viimeisenä viikonloppuna autopoloinen oli taas lastattu lähes äärimmilleen, kun yhdellä osallistujalla kasvanut kokoonpano lähti kaasuttamaan kohti Lullaa varsinaiseen lomanviettoon.

Ruoholahti
Veden välitön läheisyys toi pientä helpotusta kuumana hohkaavaan kaupunkiin
Minä
Ihmisten ilmoilla tuli käytyä harvakseltaan, tässä ollaan matkalla katsomaan Värttinää Tavastialle
Rannalla
Mikkelissä kelpasi majoittua mökillä järven välittömässä läheisyydessä
Mikkeli
Välillä käväistiin myös isolla kirkolla
Dom
Ja edes kerran kesässä Mikkelin terasseilla
Toimisto
Työ on työtä, mutta kyllä etätyössä on puolensa

Elokuu

Viimeinen varsinainen kesäkuukausi olikin taas yhtä lapinhullutusta, sekä Suomen että Norjan maaperällä. Kolme viikkoa lomaillen ja viimeinen viikko etätöitä pakertaen meni vilauksessa ja Helsinkiin palatessa oli vaikeuksia tajuta että siinä se kesä nyt tältä erää taas oli. Ihan noin vaan.

Kiilopäällä
Velipoikaa juoksutettiin pitkin tuntureita parin päivän verran
Iisakkipää
Valoisia iltoja piisasi, eikä yksikään ollut samanlainen
Pääsiäiskuru
Aktiivilomalla liikuttiin vaikka missä ja millä pelillä. Perinteisistä patikkahommista oli hyvä aloittaa.
Mustikoita
Retkieväät sai poimittua suoraan matkalta
Mustikkamaalla
Ruokatauko hoitui näppärästi iskemällä hanurinsa lähimmän mustikkavarvikon keskelle
Kiilopää
Vauhdikkaampaa menoa saatiin kokea sähköpyörien selässä
Melomassa
Ja tiimityötaidot laitettiin testiin Tankajoella mutkitellessa
Teerenpesän illallinen
Lomaa juhlistettiin myös syömällä vähän normaalia paremmin, edes yhtenä iltana
Utsjoella
Päivän mittaisella roadtripillä kiidettiin Utsjoen ja Nuorgamin kautta kohti Pykeijaa ja Sevettijärven kautta takaisin
Jäämeren rannalla
Jäämeren rannalla mittasuhteet venytettiin uuteen uskoon ja olonsa tunsi kovin pieneksi
Pykeija
Pykeija oli söpö! Seuraavalla kerralla sitten saunaan ja uimaan Jäämereen
Lemmenjoella
Iltojen viileneminen kieli lähestyvästä syksystä, vaikka Lemmenjoella aurinkoa vielä piisasikin
Lemmenjoella
Kultareitti tarjosi sopivaa tekemistä viimeisille lomapäiville
Mikkeli
Paluumatkalla pysähdyttiin vielä kerran Mikkeliin, kesän viimeiset saunat ja uinnit tekivät hyvää pitkän ajomatkan ja autossa nukutun yön jäljiltä
Seittiä
Hämähäkeillä piti loppukesän kiirettä

Sen pituinen se. Näin jälkikäteen katsottuna sitä näköjään ehtikin kaikenmoista, vaikka tuntui että juuri mitään ei tapahtunut ja meno oli vähintäänkin rauhallista. Hyvä kesä se joka tapauksessa oli.

UKK-puiston ja Lemmenjoen vaelluksiin, sekä Norjan pikavisiitin pariin palataan vielä jossain vaiheessa täsmällisemmin, jahka tässä malttaa rauhoittua koneen äärelle kirjoittelemaan iltojen pimetessä. Myös uudet seikkailut odottavat jo nurkan takana, osa kalenteriin kirjattuna ja osa toistaiseksi täydessä sekasorrossa.

Kiitos kesä, nähdään taas ensi vuonna!

Saattaisit myös pitää näistä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *