AnnaSuomi on kuin Italia! Näin julisti Iltalehden (tai Ilta-Sanomien) tabloidi eilen. Tällä kertaa ei kuitenkaan viitattu tautipesäkkeisiin, kiihtymisvaiheisiin tai muihin ikävyyksiin, vaan säätiloihin. Etelä-Suomessa syksy on nähtävästi jäänyt etätöihin ja kesäisiä lämpötiloja on piisannut ihan syyskuun loppuun asti. Mikäs sen mukavampaa kuin nauttia auringosta ulkosalla, muutaman tunnin lähiretki Nuuksion kansallispuistoon oli enemmän kuin paikallaan.
Ihan alkuun pro tip. Jos aikomuksena on lähteä Nuuksioon ulkoilemaan kun on lauantai/lämmintä/aurinkoista tai pahimmassa tapauksessa kaikkea kolmea yhtä aikaa, kannattaa lähteä matkaan aikaisin. Etenkin jos on omalla autolla liikenteessä, on syytä kurvailla parkkipaikalle reilusti ennen puoltapäivää jos aikoo autonsa parkkiin saada.
Saavuin itse Haukkalammen isommalle parkkikselle heti aamukymmenen jälkeen, mutta jo tässä vaiheessa oli siistissä rivissä parisenkymmentä muutakin autoa. Ulkoilemaan lähtijöitä oli kuitenkin tullut ilmeisen tasaiseen tahtiin ja eri reiteille jakautuen, metsän siimekseen suunnatessa muita ihmisiä ei ollut ensimmäisen tunnin aikana ruuhkaksi asti.
Tuumailin hyvin tovin reittivalinnan kimpussa. Haukkalammen suunnilta olen kerran aikaisemmin lähtenyt Korpinkierrokselle, joten tavallaan olisi tehnyt mieli kokeilla vaihteeksi jotain muuta. Lopulta Korpinkierros sopivan mittansa ansiosta voitti kuitenkin, eikä se loppupeleissä haitannut yhtään.
Korpinkierros sävähdyttää kallioillaan ja vaihtelevalla luonnollaan kokeneenkin kulkijan. Laskeudu lehtoihin ja lumoudu lammista.
Luontoon.fi
Nähtävästi muistissa olisi parantamisen varaa, koko reitti oli aivan ennenkokemattoman tuntuinen paria yksittäistä kohtaa lukuun ottamatta. Tosin edellisestä kerrasta on aikaa reilu pari vuotta ja silloin oli kevät, lumetkin (ja jäät) osittain vielä maassa. Tällä kertaa kulku oli huomattavasti sujuvampaa ja mukavampaa kun sai rauhassa keskittyä maisemiin metsässä luistelun sijaan.
Korpinkierros on kyllä kerrassaan mukava päiväreitti, 8km tulee tallusteltua ihan huomaamatta maiseman vaihdellessa jatkuvasti. Matkan varrelle osuu lampi poikineen, hämärää metsää ja aukeita kallio-osuuksia.
Myötäpäivään kierrettäessä rankimmat nousut ja laskut osuivat reitin alkupuoliskolle, mutta osittain sorastetut ja muutoinkin leveiksi ja tasaisiksi tallautuneet polut tekivät kulkemisesta helppoa.
Holma-Saarijärvellä oli lounastauon paikka. Muutaman sadan metrin päässä olisi ollut virallinen tulipaikka laavuineen ja muine pytinkeineen, mutta näin parhaaksi jäädä evästämään rauhallisemmalle paikalle kun tarvetta ruuan lämmittämiselle ei tällä kertaa ollut.
Holma-Saarijärven saaressa on oikein mukavan oloinen leiripaikka, johon olisi mukava tulla joskus piipahtamaan yöksi. Useita telttoja siellä näytti nytkin olevan. Taidan kuitenkin suosiolla odotella kylmempiä tai sateisempia kelejä, jolloin mukavuudenhaluisimmat eivät ehkä enää viitsi vaivautua telttailuhommiin. Ainakaan niin sankoin joukoin.
Viimeinen etappi metsän siimeksessä johti päättömään ja tuloksettomaan säntäilyyn polun ja rannan välillä, kun ilmassa alkoi kuulua kurkien töräyttelyä. Tietenkin oletettu ylilento oli ajoitettava siihen hetkeen kun olin tiukasti kuusimetsän kätköissä, enkä avoimella rannalla kuten hetkeä aikaisemmin. Pitkään sitä metakkaa kesti, mutta vilaustakaan en mokomista kurjista kurjista nähnyt. Ehkä sitten seuraavalla reissulla.
Mitä lähemmäs Haukkalampea polku vei, sitä enemmän alkoi ihmisiä tulla vastaan, ohi ja muutenkin ristiin rastiin joka suunnasta. Hullummaksi meno muuttui ensimmäisen parkkipaikan kohdalla, autoja oli parkkeerattu enemmän ja vähemmän luvallisille paikoille (mm. puomiportin eteen) ja lisää autoja tunkeili parkkialueen suulla ja sinne johtavalla tiellä. Yhtään parempi tilanne ei ollut isommallakaan parkkipaikalla, joka kolo ja ojanlaita oli täynnä ja yrittäjiä riitti jonoksi asti. Nuuksiossa on käytössä näppärä Parkkihaukka-palvelu, josta näkee parkkipaikkojen reaaliaikaisen tilanteen. Tätä ei selvästikään oltu juuri käytetty, koska paluumatkalla pystytettiin luontokeskuksen kohdalle ständiä joka infosi Haukkalammen parkkipaikkojen olevan täynnä.
Olo oli suorastaan helpottunut, kun sen härdellin keskeltä pääsi pakenemaan. Nuuksio on kivasti lähellä, mutta tuntuu että jokainen vierailu on päättynyt jonkin asteiseen ahdistukseen väkimäärästä ja parkkipaikkojen kaaostungoksesta johtuen. Sama kokemus on sekä Haukkalammelta, Valklammelta, että Siikaniemestä. Seuraavalla kerralla taidan suosiolla ottaa alle bussin ja rantautua kansallispuiston poluille jostain takavasemmalta.
Kello lähenteli kahta, kun pääsin pakenemaan Haukkalammelta takaisin kohti kotia. Kahvihammasta kolotti tässä vaiheessa jo vietävästi, koska en vaivautunut ottamaan trangiaa tai termospulloa mukaan kävelyllä. Haltian kangasmerkkihyllylle oli joka tapauksessa asiaa, joten palkitsin itseni reippailusta kahvin ja muffinsin keinoin. Ja sain hankittua kangasmerkin parin viikon takaisen Kurjenrahkaan suuntautuneen reissun trofeeksi. Kunnon hyvä.
