AnnaVessa. Tuo tuikitärkeä, mutta helposti vähemmälle huomiolle jäävä huone kun remppailua ja etenkin sisustamista mietitään. Vaikka päivät usein alkavat ja päättyvät vessassa hampaita pestessä ja muita toimintoja suorittaessa, oli toilettitilojen entraaminen minullakin remppalistan häntäpäässä.
Yhtenä kauniina päivänä inspiraatio vaan varoittamatta iski ja tiesin tarkalleen millainen muodonmuutos täysin käyttökelpoista, mutta hieman kulahtanutta huussiani odottaisi seuraavilla kerroilla kun työmaalle pääsen hääräämään. Tokihan ideoita ja ajatuksia oli kerätty Pinterestiin ja pyöritelty päässä siitä lähtien kun Lullaan kynteni iskin, mutta vasta nyt ne loksahtivat kohdilleen ja visio kirkastui toteutuskelpoiseen muotoon.
Maaliskuun lopulla tulikin googlailtua vimmatusti materiaaleja, väijyttyä tarjouksia ja puntaroitua mistä mitäkin saisi mahdollisimman huokeasti hankittua. Ensimmäinen etappi oli Rusta, jossa seinämaalit olivat sopivasti halvennuksessa. Rustan maaleilla suttaroin viime kesänä makuuhuoneen seinät, joten tiedossa oli maalien peittävyys, riittoisuus ja haisun voimakkuus. Edullinen hinta ajoi tässä kohtaa ohi Tikkurilan maaleista kun sopivaa sävyä sattui löytymään valmiista pöntöstä, eikä torpan tuulettaminen olisi keväästä ja alkukesästä ongelma.
Koko projekti siirtyi käytännön tasolle minulle tyypilliseen tapaan; turhan tarkkaa työjärjestystä miettimättä. Vauhti korjaa virheet ja sitä rataa. Seinien peseminen ja listojen ja karmien teippaaminen ei kovin suurta järjenkäyttöä vaatinut, mutta pöntön ympäristön maalailun olisi jälkikäteen ajateltuna voinut hoitaa hieman fiksumminkin. Liian löysälle jäänyt suojamuovi takertui tuoreeseen maaliin hanakasti ja ylhäältä alas edenneen sutimisen ansiosta ensimmäisen remppapäivän jälkeen myös iso osa hiuksista oli saanut uuden punaruskean sävyn. Myös vesiputket olisi kannattanut teipata suojaan eikä kääriä (jälleen) liian löysään muovikääreeseen, koska suojausyrityksistä huolimatta vaikutti siltä että loppujen lopuksi putket olivat enemmän maalissa kuin maalitta. Oh well, kynsilakanpoistoaineella ne saatiin viimeistelyvaiheessa siistittyä.
Takaseinä ja pöntön taus saivatkin jäädä kuivumaan melkein pariksi kuukaudeksi, sillä kevättalven upeat säät houkuttelivat viettämään enimmän osan vapaa-ajasta ulkosalla. Eikä siinä vaiheessa vielä ollut kaikkia tarvikkeitakaan hankittuna. Vessaprojekti vietiin maaliin kesäkuussa, kun palailin lomavaellukselta ja aika oli sopiva jollekin vähemmän kävelyä vaativalle touhulle.
Maalisudit ja -pöntöt siis esiin, asennuskaljat kylmään ja ruuvimeisseli käteen. Huutia saivat peili, hylly ja naulakko, allaskaappi ja kaikki irtosälä sullottiin nurkkaan ja taas teipattiin. Vessanpönttöepisodista oppineena teippasin muovit altaan ympärillä huomattavasti tiukemmin, ja tällä kertaa homma toimikin moitteetta. Myös putket ja letkut saivat kääriytyä teippiin, suojaan suurpiirteiseltä maalaamiselta.
Ehkä eniten hampaiden kiristelyä aiheuttanut työvaihe koko projektissa oli uuden peilin kiinnikkeen kiinnittäminen seinään. Aina välillä realisoituu se, että Lulla on jo nelikymppinen ja sen seinien sisällä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista pientä muutostyötä. Yksi asia minkä olen pistänyt merkille on se, että nähtävästi entinen omistaja on ollut samanlainen sekalaisten ruuvien uusiokäyttäjä kuin minäkin, sillä lähes jokainen ruuvi millä yksittäiset kalusteet on seiniin kiinnitetty ovat uniikkeja lumihiutaleita. Löytyy ristipäätä ja talttapäätä, eri pituuksissa ja paksuuksissa. Ehdin kehittää jo varsin palavan inhon talttapääruuveja kohtaan, koska ristipäisten loputtua kesken oli niiden lipsumista ja venkoilua siedettävä muutaman kiinnityksen verran. Olisihan sitä Ivalon K-Raudasta saanut uusia ja tasalaatuisia ruuveja vaikka kilokaupalla, mutta keskeyttäisinkö hyvän flown ja helpottaisin tulevia projekteja pitkällä aikajänteellä? Turha luulo.
Yksi kerrallaan uudet ja vanhat hyllyt, naulakot ja muut tilpehöörit asettuivat paikoilleen ja vessa alkoi näyttää siltä miltä pitääkin. Pientä hienosäätöä seinien kulmissa vielä on, koska työkalulaatikosta ei löytynyt niin pientä sivellintä että rajat saisi viimeisen päälle siisteiksi. Se ei onneksi kuitenkaan ole iso homma, kun vaan saan sopivan sudin hankittua.
Hyvä tuli, vaikka itse sanonkin! Maalia riitti kerrankin reilusti ilman tarvetta säännöstellä ja panikoida riittävästä peittävyydestä. Jahka maalin haju vielä haihtuu, niin kyllä tuolla kelpaa hampaita harjailla.
